Suomalainen maatalous ja ruoantuotanto on monelta osin hyvällä tolalla. Elintarvikeomavaraisuuden ja kotimaisen ruoantuotannon merkitys on korostunut koronapandemian ja Ukrainan sodan takia entistä enemmän. Luonnonvarakeskus Luken mukaan Suomessa tuotetun ruoan omavaraisuusaste on noin 80 prosentin luokkaa. Esimerkiksi kotimaisen kasvihuonekurkun omavaraisuusaste on tätäkin korkeampi ja peruna on tuotannon ja kulutuksen osalta tasapainossa. Kotimaisen marjan saatavuutta on onnistuttu parantamaan esimerkiksi tunnelituotannon vahvistamisen jälkeen. Maaseudun kasvua ja tuottavuuden parantamista hidastaa kuitenkin osaaja- ja työntekijäpula.
Työ- ja elinkeinoministeriössä puhutaan kohtaanto-ongelmasta. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät löydä toisiaan tarkoituksenmukaisesti. Toisin sanoen avoin työpaikka ja työtä etsivä osaaja eivät löydä toisiaan. TEM:n viime vuoden lopulla teettämän selvityksen mukaan työvoimapulaan pyritään vastaamaan kotimaassa sekä ulkomailla. Ongelmakohdiksi määritellään myös työn houkuttavuus sekä sen löytämisen haasteet. Työpoliittisesssa aikakauskirjassa selvitetään, että työn etsiminen ei aina kiinnosta, jos työn vastaanottaminen ei kasvata tarpeeksi lompakkoa. Sama ilmiö pätee myös muihin kohtaannon ongelman syihin. Jos nettoansio ei nouse, voi kysyä moniko muuttaa työn perässä tai hakeutuu opiskelemaan uutta alaa?
Töitä Suomesta on henkilöstöpalvelualanyritys, joka keskittyy valtakunnallisesti maaseudun elinvoimaisuuden edistämiseen työllistämisen kautta. Palvelupäällikkö Hennamari Toiviaisen mukaan puhutaan työvoimapulasta tai osaavan työvoiman pulasta.
– Meidän näkökulmasta hakijoita työpaikkoihin kyllä on. Suomi on houkutteleva kohde kansainvälisille työvoimamarkkinoille, Toiviainen kertoo.
Palvelupäällikön näkemyksen mukaan osa viljelijöistä on jättänyt pellot tyhjiksi, sillä työntekijöistä ei ole takeita. Ulkopoliittisen tilanteen ollessa vähintäänkin haastava, ei osaavaa ja osin myös tuttua työvoimaa myöskään ulkomailta ole totuttuun tapaan luvassa. Kausityöntekijöiden osalta moni ruoantuottaja on jo vuosia tukeutunut ulkomaiseen kausityövoimaan ja Ukraina on ollut yksi edustetuimmista maista.
– Meillä on kausityöntekijäkampanja käynnissä ja etsimme edelleen asiakkaille kansainvälisiä työntekijöitä kausitöihin, Toiviainen kertoo.
Toiviainen kannustaa työnantajia kokeilemaan työntekijöiden rekrytointia ja palkkaamista myös tuntemattomammista maista.
– Myös ukrainalaisia työntekijöitä on tavoitettu esimerkiksi erilaisilla messuilla, mutta ongelmaksi on muodostunut myöhemmin työntekijän ja -antajan välinen yhteys ja sen epävarmuus, Toiviainen kertoo.
LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Työehdoilla kilpailu
Työntekijöillä on nyt vaihtoehtoja, joista voivat valita sen soveltuvimman. Työnantajat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa työsuhde-etujen sekä muiden kannustimien merkitys on entistä korkeammassa asemassa. Palkka ei yksistään riitä enää työntekijän houkutteluun ja yhä useammalla työtä hakevalla kokonaisuus ratkaisee. Toiviainen nostaa esille, että työtehtäviä julkaistaessa tulisi kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota markkinointiin ja viestintään. Haettavan paikan kuvailu sekä työyhteisön ja -paikan tarkempi selvitys on tärkeää.
– Nähtävissä on yleisempi trendi, jossa työnhakijat valitsevat ja aiheuttavat kilpailua työnantajien välillä ja työntekijä voi valita itselleen parhaan paikan, Toiviainen kertoo.
Osaajapulan merkitys on pitkälti alakohtainen. Usea työpaikka kouluttaa ja perehdyttää etenkin kausiluonteisiin työtehtäviin monipuolisesti. Yleiseen hakuun ilmoitettu työpaikka myös houkuttaa paljon hakijoita niin koti- kuin ulkomailta, mutta haasteeksi nousee etenkin suuresta hakijamäärästä sen oikean tekijän löytäminen. Marokko ja Nepal ovat verrattain tuoreita maita, joista tavoitellaan työpaikkoja rajojen ulkopuolelta. Euroopan ulkopuolelta tulevat hakemukset ovat hieman haastavampia myös työnantajan näkökulmasta verrattuna eurooppalaiseen työvoimaan.
Haasteita byrokratiassa
Jyväskylän Korpilahdella toimiva Järki Särki Oy:n kalasäilyke palkittiin vuoden 2022 vastuullisin tuote -kilpailun voittajaksi. Yrittäjä Ari Seppälä kertoo, että ruoantuottajille asetetaan verrattain paljon byrokraattisia haasteita työntekijöiden osalta. Seppälä tuottaa myös Mielihyvin-hunajaa.
– Meillä on töissä ukrainalainen, jolle haluamme tarjota pysyvämmän työsopimuksen. Ongelmaksi muodostuu se, että mikäli hänet saadaan elintarviketyöntekijäksi, tulisi paikka avata koko EU-alueelle ja sen jälkeen pystyä perustelemaan, miksi juuri hän on tehtävään paras henkilö, Seppälä kertoo.
Tilanne aiheuttaa turhaa työtä niin työnhakijoille kuin työnantajille. Paikan avaaminen julkiseen hakuun saa aikaan myös kansainvälisten työnhakijoiden suman ja niiden perkaaminen vie aikaa muulta työltä. Kaikki ylimääräinen työ on pois tuottavuudesta ja tehokkuudesta.
Seppälän mukaan heidän tilanteensa on vielä työntekijöiden suhteen kaikesta huolimatta hyvä, mutta riskikartalla työntekijäpula on jo huomioitu. Alueellisesti on eroja on nähtävissä ja etenkin kasvukeskittymien ulkopuolella osaavien tekijöiden houkutteleminen on vaikeaa.
– Toimimme Jyväskylän talousalueella, ja meille työntekijöitä vielä on riittänyt. Sivummalla toimivien tuottajien kanssa tilanne on toinen ja kyllähän se jo viime vuonna nähtiin, että marjat jäivät monella paikkaa peltoon, kun poimijoita ei ollut riittävästi, Seppälä kertoo.
Suomalaisen ruoantuotannon kasvuun ja tuottavuuteen vaikuttaa moni Suomen ulkopuolinen tekijä ja yritysten on panostettava työntekijöiden houkutteluun ja työolojen parantamiseen, jotta työpaikoista saadaan riittävän houkuttelevia.
