Edes Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin tappio toukokuun vaaleissa ja vallanvaihto oppositiopuolueille ei radikaalisti muuttaisi Turkin ulkopolitiikkaa ja suhtautumista Venäjään, uutisoi The Economist.
Turkin suhteet länsimaihin ovat tällä hetkellä pohjamudissa. Maa on ostanut ilmatorjuntajärjestelmiä Venäjältä, kieltäytynyt ratifioimasta Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja iskenyt Yhdysvaltojen tukemia kurdijoukkoja vastaan Syyriassa. Maa ei ole myöskään asettanut pakotteita Venäjälle sen hyökättyä Ukrainaan. Presidentti Erdogan on jyrissyt, että länsimaiden negatiivinen suhtautuminen Erdoganiin tarkoittaa negatiivista suhtautumista koko Turkkiin.
Monet ovat toivoneet oppositiossa olevan Tasavaltalaisen kansanpuolue CHP:n ja sen presidenttiehdokkaan Kemal Kılıçdaroğlun vaalivoiton vähentävän jännitteitä Turkin ja länsimaiden välillä. Diplomaatit ja asiantuntijat eivät kuitenkaan usko, että opposition voitto merkitsisi muutosta Turkun ulkopolitiikassa, etenkään Venäjän suhteen.
Kılıçdaroğlu vapauttaisi Erdoğanin aikana vangittuja poliittisia vankeja ja kumoaisi maan demokratiaa tukahduttaneita lakeja. Lisäksi hän todennäköisesti hyväksyisi Ruotsin Nato-jäsenyyden. Suunnitelmat Venäjän rakentamasta ydinreaktorista voitaisiin myös haudata. Vastineeksi EU voisi käynnistää pitkään jäissä olleet keskustelut Turkin tulliliittosopimuksen päivittämisestä.
Sen sijaan Turkki tuskin ryhtyisi asettamaan pakotteita Venäjälle tai ottamaan aktiivisempaa roolia Ukrainan sodassa.
Crisis Group -ajatuspajan tutkija Nigar Gokselin mukaan Turkissa uskotaan, että Yhdysvaltojen läsnäolo Euroopassa on vain väliaikainen tilanne. Maa ei tämän vuoksi halua yhteenottoa Venäjän kanssa, vaan pyrkii eräänlaiseen sovittelijan asemaan.
– Turkki ei halua ottaa riskiä Venäjän suhteen, koska se voi tarkoittaa sitä, että heidän täytyisi kohdata Venäjä yksin, Goksel tiivistää.
Eräs suurimmista Turkin välejä länsimaihin hiertävistä asioista on Erdoganin hankkimat venäläiset S-400 -ilmatorjuntaohjukset, joiden seurauksena Yhdysvallat asetti Turkille pakotteita.
Opposition esittämänä ratkaisuna voisi toimia se, että maa sulkisi järjestelmän varastoon ja ”heittäisi avaimen pois”. Sen sijaan järjestelmää ei aiota lahjoittaa Ukrainalle, vaikka jotkut yhdysvaltalaisdiplomaatit ovat tätä toivoneet.
Suurta suunnanmuutosta ei ole nähtävissä myöskään Syyriassa tai kurdien kohtelussa. Länsimaiden on siis syytä varautua siihen, että Turkin ei ole tekemässä ulkopolitiikassaan U-käännöstä.
