Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen arvioi, että Venäjän jatkuva ydinaseilla uhkailu on kärsinyt inflaation. Yhdessä mielessä se on kuitenkin sodan aikana hetkellisesti onnistunut.
Lavikainen keskusteli ydinaseista Verkkouutisten Debatissa yhdessä Ivan Puopolon ja everstiluutnantti Simo Pesun kanssa. Pesu toimii Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-tutkimusryhmän johtajana.
– Jos katsotaan, mitä Venäjä on tähän mennessä saanut aikaan, niin he lykkäsivät taistelupanssarivaunujen toimittamista sinne vuodella. Ehkä tietysti ajateltiin ihan alussa, että niitä ei olisi lähetetty sinne, kun ajateltiin, että kestääkö Ukraina. Eihän Venäjän käsiin haluta antaa parasta materiaalia, Lavikainen pohtii.
– Kuitenkin sinne lähetettiin näitä HIMARS-järjestelmiä alkukesästä. Ei ole mitään syytä, paitsi Venäjän ydinaseet, ettei olisi voitu lähettää muutakin. Se terrorisointi, se kiristys, on ollut tässä mielessä toimivaa, Lavikainen toteaa.
Kiristyksellä hyökkääjä ei kuitenkaan saavuttanut varsinaista voittoa, sillä järeä aseapu alkoi lopulta, ja sitä tulee koko ajan lisää ja lisää.
– Jokainen uusi aseapupaketti on tavallaan läpsäisy Venäjän kasvoille, että ”ei meitä pelotakaan sittenkään”, eli se on kärsinyt pienen inflaation.
Lavikainen varoittaa kuitenkin sulkemasta pois vaihtoehtoa, että Venäjä onnistuisi kääntämään kiristyksen asetelman. Siksi länsimaiden täytyy jatkuvasti lisätä itsevarmuuttaan samalla, kun Venäjä ylläpitää uhkailuaan.
Ydinaseen käyttäminen ei tutkijan mukaan olisi välttämättä Venäjälle edes hyödyllistä. Tämä johtuu siitä, että se pakottaisi Yhdysvallat vastaamaan sellaisella tavalla, joka ehkäisisi Venäjän tahtoa jatkaa ydinaseiden käyttöä ja palauttaisi sodan konventionaaliselle tasolle.
– Jos sen väistämätön reaktio on se, että Ukraina vahvistuu siitä, että siellä onkin nyt sitten amerikkalaisia enemmän, niin netto on negatiivinen heille.
Sen sijaan hyökkääjän kannalta hyödyllisempää olisi pystyä manipuloimaan itsensä sellaiselle tasolle, jolla mahdollinen isku olisi uskottavaa.
