Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) omasta yhtiöstään saama vaalirahoitus voidaan verottajan ohjeen perusteella tulkita peitellyksi osingoksi.
Helsingin Sanomat uutisoi Harakan rikkoneen vaalirahoituslakia nostamalla tukea enemmän kuin sallitun maksimimäärän. Harakka kertoo vaalirahailmoituksessaan saaneensa Kansakunta Oy:ltä 9 451 euroa, kun raja yksittäiseltä tukijalta on 6 000 euroa.
Harakka viestitti HS:lle, että aikoo korjata virheen palauttamalla yli mennen osuuden yhtiölle ja lisäämällä sen omaan rahoitukseen.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksiselitteinen. Timo Harakka omistaa 90 prosenttia Kansakunta Oy:stä. Verottajalla on oma linjauksensa ehdokkaan omalta yritykseltään saamaan avustukseen.
– Jos ehdokas saa vaaliavustusta sellaiselta yritykseltä, jonka omistaja hän on, voi avustus olla ehdokkaan veronalaista tuloa peiteltynä osinkona. Oikeuskäytännössä on katsottu veronalaiseksi peitellyksi osingoksi myös ehdokkaan omistaman yrityksen ehdokkaan puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle maksamat vaalikulut, kertoo Verohallinnon tuorein ohje vaaliavustusten ja -menojen käsittelystä, joka on vuodelta 2018.
Timo Harakka ei vastannut Verkkouutisten kommentointipyyntöön.
Peitetyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella vastikkeetta, tai olennaisesti tavallisesta poikkeavalla hinnoittelulla. Tämä voi johtaa veroseuraamuksiin. Peiteltyä osinkoa saava osakas omistaa yleensä enemmistön yhtiön osakekannasta tai hänellä on muutoin määräysvalta yhtiössä, verohallinnosta todetaan.
Verottaja katsoo, että peitellystä osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.
Sen sijaan 6 000 euron vaalirahoituksen enimmäismäärän ylittämisestä ei koidu kansanedustajalle seurauksia. Raja ei koske puolueen tai puolueyhdistyksen antamaa tukea.
Ylimääräisiä rahoja ei tarvitse edes palauttaa.
– Lainsäätäjä on säätänyt sen niin, sanoo VTV:n valvontapäällikkö Jonna Carlson HS:lle.
Ministeri ja pitkän linjan oikeustieteilijä Lauri Tarasti toteaa Verkkouutisille, että vaaliavustusta ei yleensä veroteta. Euromääräinen raja on oikeushenkilökohtainen eli mies ja vaimo voivat kummatkin lahjoittaa vaalikampanjaan vaikkapa 6 000 euroa, ja vaikka toisilleen.
Suomen vaalirahoituslakia on vuosien varrella täsmennetty ja rahoituksen avoimuutta lisätty, mutta Tarasti toteaa yleisellä tasolla, että aina on joitakin porsaanreikiä.
– Aina voidaan käyttää bulvaaneja. Täysin aukotonta vaalirahoitusjärjestelmää ei kyetä luomaan, eikä siinä olisi järkeäkään, koska summat ovat keskimäärin sen verran pieniä.
Minkäänlaisia rangaistuksia Tarasti ei lähtisi vaalirahoitusjärjestelmään luomaan.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että näitä säädöksiä ei pidä siirtää rikoslain piiriin. Se vaatisi tarkkaa valvontaa, olisi vaikea pitää yllä ja olisi riski koko vaalijärjestelmän toimivuudelle.
Pelisääntöjen noudattamista edesauttaa parhaiten se, että niistä luistaminen voi aiheuttaa kiusallista julkisuutta.
– Näkisin, että poliittinen moraali on tässä ihan yhtä tärkeää kuin pykälät, ja medialla on myös tärkeä rooli, kun se julkistaa vaalirahoitusilmoitusten tulokset kaikille nähtäväksi, Tarasti sanoo.
Hän huomauttaa, että mikäli ehdokas ei ole jättänyt vaalirahoitusilmoitustaan määräajassa, Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV voi vaatia sitä uhkasakon uhalla. Määräaikaa noudatetaan hyvin.
– Nytkin lähes kaikki jättivät ilmoitukset määräajassa ja loputkin varmasti ilmoituksen jättävät.
