Aivan kuten Raamattu, noi. 30-20-luvuilla ennen ajanlaskumme alkua kirjoitettu Vitruviuksen teos Arkkitehtuurista on elänyt monta eri vaihetta useiden sen sisältöön vaikuttaneiden käsissä. Se jakautuu kymmeneen ”kirjaan”, jotka ovat kaiken merkittävän tiedon kokoelma siitä, mitä maailmasta tuolloin tiedettiin.
Käsikirjoitus on osin hajonnut palasina ympäri Välimeren maita, kopioista ja niiden yhdistelyistä on tänään käsissämme oikeata ja ehkä vähemmän aitoa Vitruviusta.
Vitruvius oli kaikesta päätellen onnekas Julius Caesarin ja tämän adoptiopoika keisari Augustuksen ihailija ja palvelija. Lähes kaikissa ”arkkitehtuurin” kymmenessä kirjassa Vitruvius puhuttelee hallitsijaansa kunnioittavasti, ja jolle hän kokoelmansa omistaa. Julius Caesaria hän palveli osallistuen (esimerkiksi nyk. Marseille piiritysten) katapulttien ylläpitoon. Käytännön viisautta hänen tiedetään soveltaneen myös Rooman laajaa vesihuoltoa rakennettaessa.
Lähes kaikki mitä Vitruviuksesta tiedetään, on arvuuttelua. Kirja todistaa kuitenkin, että liikkuessaan Välimeren maissa, hän tuli muistiinmerkinneeksi paljon paikallisista kokemuksista ja viisaudesta. Merkille pantavaa on kreikkalaisen kulttuurin voimakas vaikutus sen ajan ihmisten ajatteluun. Kun aktiivinen työura alkoi olla lopuillaan, hän keskittyi vanhoilla päivillään osoittamaan kiitollisuutta Augustukselle, suosijalleen, kirjoittamalla maailmanselityksensä.
Ota selvää, tiedä kaikesta
Rakentaminen on kaiken lähtökohta. Tosin Välimeren tuntumassa elämä on helpompaa kuin pohjoisen oloissa. Vitruvius luettelee kaupunkien suunnittelun lähtökohtia: tuulella on kahdeksan nimeä, tunne sijainti, olosuhteet, tulevien pääkatujen ja kujien suunnat, aukiot ja terassit. Hän korostaa käyttökelpoisuutta, tilojen liittämistä toisiinsa, huomioi lämpö, kylmyys, kosteus jne.
Kirjan teksti on poukkoilevaa, aivan kuin se olisi syntynyt saneltuna, paikoin puheenomaisena. Yli 2000 vuotta vanhat tiedot osin huvittavat, mutta todistavat silti tärkeimmästä: halusta oppia, tietää ja välittää viisautta eteenpäin. Tuota ymmärtämisen halua ei nykyaikaisen tietotekniikan turvissa työskentelevät osaa välttämättä omaksua.
Tämän päivän arkkitehtien olisi hyvä joutua sietämään elämää suunnittelemissaan rakennuksissa tai ihmettelemään työpöydällä ihastuttavan tuntuisia oivalluksiaan. Esimerkiksi oleskelemaan helsinkiläisissä sadan metrin korkeudelle piirtämissään avoimissa kattoterassitiloissa. Siellä tuulee aina, eikä siellä kukaan viihdy.
Olisiko Alvar Aalto herännyt?
Vitruvius kirjoittaa myös muurauksesta, saven käytöstä ja putkien hyödyntämisestä siirrettäessä vettä kymmenien kilometrien matkoja. Erityisen huomion kohteena ovat perustusten tarvitsema lujuus. Luonto antaa rakentajalle paljon erilaisia materiaaleja, mutta niiden ominaisuudet on tarkoin tiedettävä.
Kivilaaduista hän kuvailee useita eri puolilta Italiaa, ja mainitsee muun muassa kiviä, jotka on louhittava kahta vuotta ennen käyttöä, jolloin hyvä ja huono laatu voidaan erotella. Kun Vitruvius puhuu Rooman korkeudella havaittavista pakkasista, niin matka pohjoisiin olosuhteisiin on valtava. Taidamme kuulla jotakin marmorista…
Niin, jos Alvar Aalto ja häneen vannoutuneet ihailijansa olisivat tienneet tarpeeksi marmorista, Finlandia-talo saattaisi näyttää toisenlaiselta. Niinkin helppoa kuin marmoria onkin sahalla työstää, viisaus olisi ollut paikallaan. Finlandia-talon sisäpuolella Alvar sai pahasti toisen kerran nenälleen. Vaikka hän käytti konserttisalin akustiikan suunnittelussa maan parasta asiantutijaa, hän ei kuitenkaan käyttänyt. Ne joilla korva oli, sanoivat akustiikkaa sudeksi.
Vitruvius kertoo kokemuksistaan akustiikan saralla. Jos emme yritä ymmärtää hänen musiikkiopillisia teorioitaan, hänellä on antaa ohjeita paljonkin teatterisalien – niin ulkona kuin sisällä – lainalaisuuksista. Ja jos hänen neuvonsa kummastuttavat tänään, kirjoittajan ohjeet ovat selvät: jos et tiedä, ota ihmeessä selvää. Akateemikkoamme ei kiinnostanut tarpeeksi.
Da Vincin miespiirros on Vitruviuksen
Arkkitehtuurista -teos on elänyt nousuja ja laskuja. Vasta vuosisatoja myöhemmin käsikirjoituksia tutkineet alkoivat luoda tekstin yhteyteen piirroksia. Vuoden 1487 tienoilla Leonardo da Vinci piirsi kuvan miehestä, jonka mittasuhteet vastasivat Vitruviuksen määrittelemiä. Piirros on Da Vincin, mutta nimekseen se sai ”Vitruviuksen mies”, ja se koristaa Italian yhden euron kolikkoa.
Siirryttäessä 1800-luvulle arkkitehtuurin ja rakentamisen ammattilaiset alkoivat vierastaa Vitruviusta. Hänet koettiin naiiviksi, kieleltään sekasotkuksi latinaa ja kreikkaa, eikä viisauksia pidetty johdonmukaisina – oikeastaan kokoelmana ristiriitaisuuksia. Kuuluisa oli Antonio da Sagallon erään piirroksensa reunaan kirjoittama huomautus: Vitruvius on typerys.
Tultaessa 1900-luvulle kirjaa pidettiin jo arvottomana, ja sen ohjeet hylättiin, kun arkkitehdit alkoivat entistä enemmän suuntautua työhönsä rationaalisesti. Kahden tuhannen vuoden kuluessa teoksen vanhakantaiset viisaudet ärsyttivät tosikkokuntaa.
Silti Vitruviuksen selitykset ja maailmankatsomus kertovat pyrkimyksestä laatuun – lienee tämän päivän sarja-arkkitehdeille outo? Esimerkiksi kolme keskeisintä tavoitetta: firmitas (lujuus, kestävyys), utilitas (käyttökelpoisuus, hyödyllisyys) ja venustas (viehättävyys, kauneus).
Vitruvius: Arkkitehtuurista. suom., johdanto ja selitykset: P. Hyppönen, L. Ockenström ja A. Vuola. Gaudeamus 2022.
