Historiantutkija Hanna Lundell-Reinilän ja VTT Antti Parpolan teoksen nimi juontaa juurensa tunnetusta sanonnasta ”lähti kuin kuppa Töölöstä”.
Tämän lauseen merkityksestä on useita eri teorioita. Yhden mukaan Töölössä toimi aikoinaan ilotaloja, joiden arveltiin levittävän kuppatartuntoja. Kun rakennukset purettiin, prostituutio siirtyi muualle.
Toisaalta Töölössä Runeberginkadulla sijaitsi vuosina 1916–1926 ylimääräinen veneeristen tautien klinikka, jossa hoidettiin kuppapotilaita. Varmaa vastausta tämäkään kirja ei tuo lentävän lauseen alkuperästä.
Lääkäreiden kiireet
Vuonna 1914 syttyneen ensimmäisen maailmansodan poikkeusolot heijastuivat Helsinkiinkin ja tarjosivat taudeille erinomaisen leviämisalustan. Venäjä sijoitti pääkaupunkiin tuhansia sotilaita, jotka täyttivät kasarmit ja muut majoitustilat. Lisäksi kaupunkiin saapui työmiehiä linnoitustöihin niin Suomesta kuin muualtakin keisarikunnasta.
Viranomaiset totesivat sotavuosien vaikuttaneen erittäin turmiollisesti sukupuolitautien osalta helsinkiläisten kansanterveyteen. Vuonna 1917 kaupungissa ilmoitettiin kaikkiaan 5 252 uutta sukupuolitautitapausta ja väkilukuun suhteutettuna 29 kaupunkilaista tuhannesta sairasti jotain sukupuolitautia.
Potilastulva veneeristen tautien osastoilla oli suuri, joten hoitotoimenpiteiden täytyi olla ripeitä eikä potilaiden yksityisyyttä juuri suojeltu. Onneksi lääketiede oli kehittynyt aiemmista elohopearuiskeista ja esimerkiksi kupan hoitoon oli tullut erilaisia vismuttiyhdisteitä, joita käytettiin arsfenamiinin ja neoarsfenamiinin rinnalla. Tosin lopullista parannuskeinoa kuppaan ei tullut ennen penisilliinin kehittämistä 1940-luvun taitteessa.
Hoitohenkilökunnalla riitti kiirettä vielä 1930-luvun alussakin, jolloin eräs lääkäri muisteli, miten vismuttineuloja ei pistoksen jälkeen ehditty keittää, vaan ne viskattiin vain pöydällä olevaan karboliuokseen puhdistumaan. Erään pääsiäisen jälkeen jonossa oli 45 kuppapotilasta.
Järisyttävä Aids
Vuonna 1981 Yhdysvalloissa havaittiin huolestuttava tauti, jossa sairastuneet olivat yleensä homoseksuaalisia nuoria miehiä, joilla oli vakavia keuhkoinfektiota ja syöpäkasvaimia. Potilaiden immuunijärjestelmän havaittiin heikentyneen, minkä todettiin olevan perussyy taudeille. Löydöstä alettiin kutsua immuunipuutosoireyhtymäksi, acquired immunodeficiency syndrome, Aids. Pian havaittiin, että taudin aiheutti virus, joka nimettiin hiv:ksi, human immunodeficiency virus.
Tieto ensimmäisestä suomalaisesta aids-potilaasta levisi julkisuuteen kesällä 1983 iltapäivälehtien kautta. Kuten muuallakin maailmassa, lehdissä painotettiin sairastuneiden olleen homoseksuaaleja.
Aids pysyi iltapäivälehtien lööpeissä kuukausia. Liioitteleva uutisointi kertoi uuden taudin leviävän nopeasti ja sairastuneiden määrän olevan tuhansissa. Seksuaalinen tasavertaisuus ry:ssä eli Setassa pelättiin, että aids leimautuisi vain homoseksuaalien taudiksi, minkä arveltiin lisäävän jälleen seksuaalivähemmistöjen syrjintää. Suhtautuminenhan oli juuri muuttunut hieman suvaitsevaisemmaksi, esimerkiksi lääkintöhallitus oli poistanut homoseksuaalisuuden tautiluokituksestaan vuonna 1981.
Koska käyttökelpoisia lääkkeitä ei aluksi ollut, tauti johti vääjäämättä kuolemaan. Suurin osa maan sairaaloista kieltäytyi aids-potilaiden hoidosta, minkä takia hoito keskitettiin aluksi Helsingin Auroran sairaalaan. Se oli entinen kulkutautisairaala, joten sillä oli pitkät perinteet epätavallisten infektioiden hoidossa.
Parantavien lääkkeiden puuttuessa hoito keskittyi alkuun aidsiin liittyvien infektioiden hoitoon. Koska taudin tarttumistapaa ei vielä tiedetty, hoitohenkilökunta pukeutui täyteen suoja-asuun hoitaessaan potilaita.
Ensimmäisten lääkehoitojen myötä pahimmat aidsiin liittyvät pelot alkoivat väistyä. Tartuntojen määrä oli muutenkin jäänyt Suomessa pelättyä pienemmäksi, ja vuoteen 1989 mennessä Suomessa todettiin 240 hiv-tartuntaa.
1990-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa otettiin käyttöön lääkkeitä, jotka eivät parantaneet tautia, mutta auttoivat pitämään sen tehokkaasti aisoissa. Suomessa uudet lääkkeet otettiin käyttöön vuonna 1997.
Seurasi välinpitämättömyys
Samaan aikaan kun aids muuttui sairaudeksi muiden joukossa, myös muiden seksitautien hoito muuttui helpommaksi. Suomen yleisimmän seksitaudin klamydian määritys oli 1990-luvun loppupuolelta lähtien mahdollista tehdä virtsanäytteestä, ja diagnoosin jälkeen vaiva oli parannettavissa kerta-annoksena otettavalla mikrobilääkehoidolla.
Diagnostiikan ja hoitojen parantuminen johtivat siihen, että monilla tarve suojautua seksitaudilta väheni, kaikkihan oli hoidettavissa. Helsingin sukupuolitautien poliklinikan erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back totesi vuonna 2005, että nuoret olivat tulleet seksissä välinpitämättömiksi. Kaikki eivät enää ajatelleet omaa saatikka muiden terveyttä.
Vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan vain puolet suomalaisista käytti kondomia uuden kumppanin kanssa.
Hanna Lundell-Reinilä & Antti Parpola: Lähti kuin kuppa Töölöstä. Seksitautien historiaa Suomessa. 174 sivua. SKS kirjat.
