Lauantain tapahtumat, joihin kuului panssariajoneuvoja Moskovan kaduilla ja kaksi venäläiskaupunkia kapinallisten palkkasotilaiden hallussa, tullaan näkemään historiankirjoituksessa Venäjän presidentti Vladimir Putinin lopun alkuna. Näin arvioi Venäjä-tutkija ja professori Mark Galeotti The Timesin kolumnissaan.
Galeotti pitää Wagner-palkkasotilaiden kapinaa Putinin 23-vuotisen valtakauden suurimpana yksittäisenä uhkana. Vaikka kriisi ei eskaloitunutkaan Prigozhinin pysäyttäessä kolonnan etenemisen kohti Moskovaa, on vahinko jo tapahtunut.
Huomattavaa on se, että kapinan käynnisti juuri Prigozhin. Galeotti huomauttaa, että Prigozhin on saavuttanut nykyisen asemansa pitkälti Kremlin tuella. Vaikka Prigozhin ei ole koskaan kuulunut Putinin lähipiiriin, on hän kiivennyt nykyiseen asemaansa tekemällä kulloinkin sitä, mitä Kreml on käskenyt.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että viime aikoina Prigozhin on ollut aidosti järkyttynyt Wagner-joukkojen kärsimien tappioiden johdosta. Hän vaikuttaa myös pettyneeltä Venäjän sodanjohtoon, ja samalla myös implisiittisesti maan poliittisen johtoon, joka on mahdollistanut nykyisen sodanjohdon nousun huipulle.
Prigozhin vietti nuoruutensa Neuvostoliiton työleireillä ja vietti pitkään gangsterielämää. Galeotti uskookin, että häneen on tarttunut vahvasti venäläisen gangsterikulttuurin kunniakoodi: Omiaan on puolustettava, petoksia ei saa antaa anteeksi, periksi ei saa antaa.
Galeottin mukaan on tärkeää huomata, että vaikka Prigozhin ei olisi perääntynyt, ei hänellä todellisuudessa olisi ollut mahdollisuutta onnistua vallankaappauksessa. Vaikka Wagner-ryhmällä on yhteensä 25 000 sotilasta, oli suuri osa näistä Afrikassa. Ukrainassa Wagnerilla oli maksimissaan noin 10 000 sotilasta.
Venäjän valtiojohto Moskovassa on taas vastaavasti rakennettu torjumaan vallankaappaukset. Eri turvallisuuspalvelut seuraavat jatkuvasti toisiaan, pyrkien estämään kaikenlaiset vallankaappausyritykset.
Moskovaan on sijoitettu muun muassa kaksi maavoimien eliittiyksikköä, Kantemirin 4. kaartin panssaridivisioona ja Tamanin 2. motorisoitu kivääridivisioona, jotka valvovat pääkaupunkia. Yleisestä turvallisuudesta vastaavalla kansalliskaartilla on Moskovassa oma ylikokoinen erikoisdivisioonsansa, jonka lisäksi presidentin henkilökohtaisesta turvallisuudesta vastaavalla liittovaltion turvallisuuspalvelu FSO:lla on Moskovassa oma Kremlin kaartina tunnettu presidentillinen rykmentti.
Prigozhinilla ja Wagner-joukolla ei olisi ollut realistisia mahdollisuuksia päihittää kaikkia näitä yksiköitä.
Galeotti muistuttaa, että Putin on aiemmin jyrkkänä pettureita vastaan.
– Viholliset ovat vihollisia, mutta en anna armoa pettureille, jotka yllättäen puukottavat selkään, Putin linjasi vuonna 2015.
Nyt hän on kuitenkin päästänyt Prigozhinin pakenemaan Valko-Venäjälle. Se on osoitus heikkoudesta, joka heijastuu myös laajemmin hänen uskottavuuteensa ja legitimiteettiinsä.
Tähän asti Putin on onnistunut hallitsemaan Venäjää hajota ja hallitse -taktiikalla, jossa vain hän pystyy sovittelemaan eri valtakeskusten välisiä riitoja. Viime aikoina Putin ei ole kuitenkaan suoriutunut tästä tehtävästään, vaan on ollut selvästi poissaoleva. Vaikka hän on läsnä kokouksissa ja tiedotustilaisuuksissa, ei hän ole pystynyt rauhoittamaan yhä eskaloituvia konflikteja eri ryhmien välillä. Riita Prigozhinin ja puolustusministeri Sergei Šhoigun välillä on vain yksi esimerkki tästä.
Galeotti arvioi, että vaikka Putin puhuu kovia, on hänen kyvyttömyytensä hillitä Prigozhinia tai ratkaista Wagner-ryhmän ja Venäjän armeijan välistä konfliktia johtanut nykyiseen tilanteeseen. Tämän lisäksi monet toimijat turvallisuusjoukoissa ovat samaa mieltä Prigozhinin kanssa nykyisestä sodanjohdosta ja pitävät hänen linjaansa oikeana.
Putinin valta-asema on perustunut hänen henkilökohtaiseen uskottavuuteensa, turvallisuusjoukkojen hallintaan ja mahdollisuuteen käyttää rahaa ongelmien ratkaisemiseksi. Nyt raha on lopussa, Putinin uskottavuus heikentynyt ja turvallisuusjoukkojen uskollisuus hupenemassa. Putin saattaa onnistua nykyisen kriisin ratkaisemisessa, mutta hän on samalla kärsinyt tappion, joka voi pitkällä aikavälillä osoittautua kohtalokkaaksi.
