Pitäisikö Riikka Purran pankin irtisanoa tämän tili vanhojen ksenofobisten kirjoitusten vuoksi? Entäpä Päivi Räsänen? Saako hän pitää pankkisuhteensa, vaikka hän uskoo homouden olevan syntiä ja vastusti translakia?
Englannissa kumpikin saattaisi olla Nigel Faragen tavoin etsiskelemässä palkkatililleen uutta kotia.
Kun lehdet joku aika sitten uutisoivat, että kuninkaallisten ja superrikkaiden pankki Coutts ei enää kelpuuttanut Brexitiä ajaneen itsenäisyypuolueen Ukipin entistä johtajaa asiakkaakseen, juttu lähinnä hymyilytti. Yksi Brexitin pääkätilöistä sai sitten juuri mitä tilasi lennokkailla puheillaan EU:n ikeestä vapautuvasta Britanniasta tulevana Suurena Kauppaimperiumina. Uuden imperiaalisen loistokauden sijaan maan talous on alamäessä ja enemmistö äänestäjistä pitää Brexitiä virheenä. Jos Faragen oma omaisuus oli huvennut alle snobin pankin vaatimien kolmen miljoonan punnan sijoitusten tai miljoona punnan lainan rajan, se ei olisi voinut sattua paremmalle miehelle.
Kun Farage sitten sai käsiinsä ja julkaisi Couttsin itsestään keräämän 36 sivun aineiston, sananvapauden vankkumatonta puolustajaa ei enää hymyilyttänyt. Varojen vähyys oli vain tekosyy. Coutts oli tosiasiassa sulkenut Faragen tilin tämän mielipiteiden vuoksi. Eikä ilmiselvästi uskonut muistionsa koskaan näkevän päivänvaloa.
Muistio korostaa pankin omaa inklusiivisyyttä ja arvoja ja esittelee Faragen rasistisena, ksenofobisena ja LGBTQIA+ -ryhmän vastaisena epäaitona helppoheikkinä (disingenuous grifter), josta pankki oli halunnut päästä eroon jo kauan. Paitsi että Farage oli ”edelleen” Trumpin kannattaja ja rokotevastaisen tennispelaajan ystävä, hän oli kritisoinut liberaalia maahanmuuttoa, koronarajoituksia ja ilmastopolitiikkaa, sekä jakanut Twitterissä sateenkaariryhmän vastaiseksi katsotun vitsin.
Brittipankit saavat valita asiakkaansa ja kieltäytyä mahdollista mainehaittaa aiheuttavista asiakassuhteista, mutta syrjintä niin uskonnon tai uskomusten, poliittisen tai minkään muun mielipiteen vuoksi on edelleenkin voimassa olevien EU-säännösten mukaan Iso-Britanniassa kiellettyä.
Siksi Coutts odotti sopivaa hetkeä ja irtisanoi asiakassuhteen heti, kun Farage maksoi kiinnelainansa pois ja tuli samalla tietämättään antaneeksi pankille sen kaipaaman hyvän tekosyyn irtiottoon.
Farage ole suinkaan ainoa tunnettu henkilö Iso-Britanniassa, jolle mielipiteet tai vaikutusvaltainen poliittinen asema ovat aiheuttanut hankaluuksia pankkien kanssa. Yksi uusista pankeista, Monzo, kieltäytyi syytä kertomatta avaamasta tiliä sittemmin valtiovarainministeriksi nimitetylle Jeremy Huntille.
Skotlannin tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomissaarin Lesley Sawersin ja hänen aviomiehensä neljänkymmenen vuoden asiakassuhde NatWest-ryhmään kuuluvassa Royal Bank of Scotlandissa taas irtisanottiin yllättäen tänä kesänä. Avioparia kehotettiin hakemaan uutta pankkia ”ryhmän ulkopuolelta.” Koska pankki kieltäytyi kategorisesti kertomasta syytä, komissaari päätteli lopulta sen johtuneen virastaan. Toisaalta hän oli myös yksi Iso-Britannian johtavista naisten oikeuksien puolestapuhujista. Olivatko ne nyt pankille liian tulenarka aihe? Mihinkään kohuihin Sawersin nimeä ei oltu koskaan liitetty.
Toisin kuin Royal Bank of Scotland, Yorkshire Building Trust (YBT) ei arkaillut kertoa miksi sulki anglikaanisen kirkon pastorin Richard Fothergillin tilin: asiakassuhde kariutui asiakastyytyväisyyskyselyyn, jossa pastori kritisoi rahalaitoksen pride-kampanjaa. Fothergill nimitti sitä ”transideologian edistämiseksi” ja arvosteli erityisesti pienille lapsille suunnattua transsukupuolivalistusta. YBT ilmoitti pikaisesti, että sillä oli ”nollatoleranssi diskriminoinnin suhteen.” Koska se ei suvainnut Forthgillin kaltaisia suvaitsemattomia asiakkaita, se irtisanoi, välittömästi ja peruuttamattomasti, pastorin 17-vuotta vanhan säästötilin.
Yhtä suoraselkäisesti Santander-pankin LGBTQ+ -toimikunta vaati asiakkaan tilin pikaista sulkemista, koska tämä oli pankissa käydessään viitannut Pride-lippuihin ja kehottanut pankkia keskittymään rahojensa hoitamiseen eikä yhteiskunnan muuttamiseen.
Lehtitietojen mukaan pelkästään NatWest on sulkenut – yllättäen ja syytä kertomatta – tuhansia tavallisten ihmisten ja pienten yritysten tilejä viimeisten neljän vuoden aikana. Eli sen jälkeen kun lähemmäs 400 miljoonan punnan edestä huumekaupparahoja pestiin pankin 50 haarakonttorin kautta. Rahanpesu olisi kyllä ollut tosi vaikea havaita, koska huumerahat tuotiin pankkeihin käteisenä, isoissa säkeissä, joskus satojatuhansia puntia kerrallaan.
Nolosta episodista ja 265 miljoonan punnan sakosta oppineena pankki aloittikin heti suurkampanjan rahanpesun suitsimiseksi. Klassiseen tapaan puhdistus aloitettiin alhaalta eli tavallisten ihmisten pienistä tileistä – aivan niin kuin Suomessakin, jossa parin ison pankin miljardiluokan rahanpesun ikuisena seurauksena pelkän kansaneläkkeen varassa kituuttavat mummot tekevät edelleen pankeille selkoa tuloistaan ja arvailevat, olisiko sisarentyttärenpoika vaikutusvaltainen henkilö, kun sillä on kuulemma tosi paljon seuraajia jossain verkossa.
NatWestin rahanpesualgoritmi poiki nopeasti runsaasti epäilyttäviä tilejä, jotka pankki siivosi tilastoistaan yksinkertaisesti irtisanomalla ne, syytä kertomatta. Koska postin kulku takkuili pahasti koronarajoitusten ja Royal Mailin lakkojen vuoksi, monet pankin asiakkaat eivät edes saaneet ilmoitusta asiakassuhteen irtisanomisesta ennen kuin tili suljettiin. Jotkut tajusivat tilin sulkeutuneen vasta kun eivät enää päässeet verkkopankkiinsa. NatWest kieltäytyi sen jälkeen kertomasta heille yhtään mitään tilivarojen kohtalosta.
Nykysäädösten mukaan pankilla onkin tähän täysi oikeus. Jos pankki epäilee rahanpesua, kuten se kaikissa tapauksissa tietenkin tekee, se ei tietenkään saa antaa epäillyille mitään tietoja. Algoritmi on onneksi pankin mukaan niin erehtymätön, ettei sen ole koskaan vielä tarvinnut perua irtisanomispäätöksiään.
Pankin vakuutukset, että tilien lopetuksille ja varojen takavarikoinnille on aina ”hyvä syy” ja että se noudattaa tiukasti kaikkia asiaa koskevia lakeja ja säädöksiä, eivät ole erityisemmin rauhoittaneet rahojaan tarvitsevia asiakkaita. Monet heistä kertovat odottaneensa jopa kymmenien tuhansien puntien säästöjensä palautuksia kuukausikaupalla ja joutuneensa pahimmassa tapauksessa palkkaamaan asianajan. Pelkästään yhdessä Facebookin NatWest Closed My Account -ryhmässä on noin 10 000 jäsentä.
Nyky-yhteiskunnassa on mahdotonta toimia ilman pankkitiliä, maksu- ja luottokortteja. Siksi pankkitilin irtisanominen on harvinaisen rankka toimenpide niin yksityiselle ihmiselle tai pienyrittäjälle. Kortit menevät tilin mukana ja kaikki tiedot on päivitettävä lukemattomiin paikkoihin. Edellyttäen tietenkin, että uuden tilin saa yleensä edes avattua. Faragen kertoman mukaan yhdeksän brittipankkia kieltäytyi ottamasta häntä asiakkaakseen. Couttsin emopankki, NatWest, tarjosi hänelle lopulta henkilökohtaista perustiliä, muttei ilmeisesti business-tiliä, jonka hänen yhtiönsä edelleen tarvitsi.
Kaikki valitukset pankkien mielivaltaisesta toiminnasta ovat kuitenkin vuosikausia kaikuneet kuuroille korville. Mikään finanssialaa valvova taho ei puuttunut niihin.
Vasta Faragen julkaisema Couttsin muistio muutti tilanteen.
Englannin valtiovarainministeriöltä ei mennyt kuin päiviä muistion julkaisemisesta suositella sääntöuudistusta, joka velvoittaa pankit ainakin ilmoittamaan asiakkailleen tilin irtisanomisen syyn ja pidentämään irtisanomisajan 30 päivästä 90 päivään.
Poliitikot pääministeri Rishi Sunakista lähtien muistivat pikaisesti, että sananvapaus on demokratian ydin, ja diskriminointi myös poliittisten ja uskonnollisten mielipiteiden vuoksi laitonta.
NatWestin toimitusjohtaja Alison Rose pyysi henkilökohtaisesti Faragelta anteeksi, mutta menetti silti työpaikkansa. Couttsin toimitusjohtaja erosi päivää Rosen jälkeen, eikä ollut varmaan viimeinen kohta henkilökohtaisia tavaroitaan pahvilaatikkoon pakkaava pankkilainen.
Farage on vain skandaalin huippu.
En jaa Faragen mielipiteitä enkä olisi ikinä uskonut kiittäväni häntä mistään. On kuitenkin täysin hänen ansiotaan, että tilien mielivaltaiseen ja laittomaan irtisanomiseen puututaan nyt, eikä pankkien omima mielipidepoliisin roolikaan toivottavasti pääse leviämään muualle.
Jollei minulla olisi asiasta omakohtaistakin kokemusta, en ehkä olisi ollut siitä kovin huolissani muutenkaan. Aiemmin en olisi ikinä uskonut, että tilin yllättävä jäädytys olisi mahdollista myös Suomessa. Näin kuitenkin kävi myös itselleni korona-aikaan suomalaisessa pankissa.
Aviomieheni asui pari vuotta sitten vakituisesti toisessa EU-maassa, mutta jämähti matkustusrajoitusten vuoksi Suomeen. Asuin itse koko ajan Suomessa ja olen ainoa, jolla on verkkopankkitunnukset ja kortit kyseiseen tiliin Se oli kuitenkin avattu vuosikymmeniä sitten, pankin neuvosta, niin kutsuttuna tai-tilinä, jota meillä molemmilla on oikeus käyttää yksin. Toisen meistä kuoltua lesken pitäisi siis pystyä edelleen käyttämään tiliä.
Parhaimpaan korona-aikaan pankki ilmeisesti postitti asiakastietokyselylomakkeita miehelleni hänen viralliseen osoitteeseensa Etelä-Eurooppaan. Kun vastausta ei määräajassa kuulunut, pankki jäädytti koko tilin – minua etukäteen varoittamatta tai millään lailla informoimatta. Korttini lakkasi vain yllättäen toimimasta kaupassa. Kun kirjauduin nettipankkiin, sivu väitti, ettei minulla ollut pankissa tilejä eikä kortteja. Halusinko avata nyt tilin?
Päivittämistä vaativa asiakastietolomake on siis pankin mielestä elämääkin suurempi asia — sen puuttuminen kun jäädytti tilin, johon viikatemiehenkään ei pitänyt pystyä koskemaan.
Onneksi aviomieheni oli edelleen tässä maailmassa ja asiat selvisivät muutamalla puhelinsoitolla. Kuka tietää miten tässä tilanteessa olisi muuten käynyt. En yhtään ihmettelisi jos pankin rahanpesunestobyrokratia olisi jäädyttänyt eläketilini hamaan tulevaisuuteen. Tilillehän lähettää rahaa vain ja ainoastaan niin epäilyttävä taho kuin suomalainen työeläkeyhtiö.
Montako oikeaa rahanpesijää pankkien laajamittaisella, kalliilla ja vuosikausia jatkuneella tiedonkeruuoperaatiolla on mahdollisesti napattu, tarina ei kerro. Pahasti epäilen, ettei yhtään. Todennäköisesti on vain estetty muutama kirpputoreilta tai pullopanteista käteistä kerännyttä suurrikollisista tallettamasta kolikoita tililleen. Ja melkein aiheutettu minulle sydänkohtaus.
Luojan kiitos siis Nigel Faragesta. Maassa, jossa pankkitunnuksia tarvitaan aivan kaikkeen lääkäriajan varauksesta veroilmoituksen tekoon, pelkkä ajatuskin pankeista Iso-Britannian kaltaisina mielivaltaisesti tilejä sulkevina mielipidepoliiseina saa minut nyt näkemään painajaisia.
