Ruotsissa ja Tanskassa laillisissa mielenilmauksissa tapahtuneet viimeaikaiset Koraanin häpäisyt ovat tuoneet jälleen esiin uskontoon kohdistuvan hyväksyttävän pilkan ja sananvapauden väliset rajat. Tekojen taustalla ovat olleet toistuvasti Koraania häpäisseet irakilaistaustainen turvapaikanhakija – jolla on kytköksiä islamistisiin toimijoihin muun muassa Iranissa – ja Tanskan ja Ruotsin kansalaisuuden omaava äärioikeistolaispoliitikko.
Vaikka sekä Ruotsin ja Tanskan hallitukset ovat tuominneet teot yksiselitteisesti, ovat Koraanin häpäisyt herättäneet voimakkaita reaktioita muslimienemmistöissä valtioissa. Näin on ollut etenkin Irakissa, jossa keskeisen poliittisen vaikuttaja Muqtada al-Sadrin kannattajat ovat hyökänneet jo kahdesti Ruotsin lähetystöön. Ruotsin suurlähettiläs on myös määrätty poistumaan maasta ja ruotsalaisyritys Ericssonin toimintalupa keskeytetty.
Islamilainen yhteistyöjärjestö OIC on tuominnut teot voimakkaasti ”halveksuttavina aggressiivisina tekoina”. OIC vaati ylimääräisessä kokouksessaan muun muassa YK:ta tuomitsemaan teot Ruotsissa ja Tanskassa.
Kohu on synnyttänyt huomionarvoisia reaktioita myös jihadististen toimijoiden keskuudessa. Ruotsissa alkuvuodesta 2023 tapahtunut Koraanin poltto on johtanut tiettävästi ainakin yhteen viranomaisten keskeyttämään, Isisiin kytkeytyneeseen terrori-iskusuunnitelmaan. Maan johto on myös varoittanut kostoiskujen riskistä.
Vaikka Tanskassa ei tiettävästi ole ainakaan toistaiseksi jouduttu torjumaan äskettäisiin Koraanin polttoihin kytkeytyviä iskusuunnitelmia, maan turvallisuusviranomaiset ovat jo arvioineet terrorismin uhkan kohonneen tapahtumien seurauksena.
Maihin kohdistuvan terrorismin uhkan kasvu ei ole sinänsä yllättävää. Islamiin kohdistuvat, loukkaavina koetut toimet ovat olleet merkittävä motivaatio iskuille alueella jo 2000-luvulta lähtien. Esimerkiksi Muhammed-pilapiirroskohu johti 2000-luvun jälkimmäisellä puoliskolla muutamiin iskuyrityksiin Pohjoismaissa, edistäen myös ilmiön leviämistä alueella.
Charlie Hebdo -lehden julkaisemat pilapiirrokset profeetta Muhammedista johtivat tuhovoimaiseen, lehden toimitukseen kohdistuneeseen hyökkäykseen alkuvuodesta 2015.
Loppuvuodesta 2020 Euroopassa nähtiin Isisiin kytkeytyneiden iskujen ja keskeytettyjen iskusuunnitelmien sarja, joiden keskeisenä taustasyynä olivat islamille loukkaavina pidetyt tapahtumat Ranskassa.
Ruotsissa ja Tanskassa etsitään tasapainoa
Sanan- ja ilmaisunvapaus ovat tärkeitä arvoja Ruotsissa ja Tanskassa. Molemmissa maissa on selvästi päätetty, että uskontoon kohdistuva pilkka, häpäisy ja loukkaavina pidetyt teot kuuluvat ilmaisunvapauden piiriin.
Ongelmaksi tämä muodostuu kuitenkin silloin, kun yksittäiset henkilöt pyrkivät ilmaisunvapauden varjolla toteuttamaan islamia tarkoituksellisesti loukkaavia – tai loukkaaviksi koettuja – tekoja, vaarantaen samalla kansallisen turvallisuuden ja maan keskeiset intressit.
Ei ole yllättävää, että Ruotsissa ja Tanskassa etsitään tällä hetkellä kuumeisesti vaihtoehtoja siihen, miten tasapainoilla yhtäältä sanavapauden ja toisaalta yhteiskunnallisten arvojen, intressien ja turvallisuuden välillä.
Vaarana on, että ulkoinen paine johtaa liian voimakkaisiin vastareaktioihin ja ilmaisun rajoittamiseen. Etenkin ulkopuolisen paineen vuoksi keskeisten arvojen ja normien muuttaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa islamia loukkaavia tai loukkaavaksi koettuja tilanteita ja tapahtumia käytetään vastaavanlaisten kohujen masinointiin jatkossa, ja yhteiskunnallisesti haitalliset tai täysin ulkoiset toimijat pyrkivät siten provosoimaan polarisoivia vastareaktioita tai luomaan painetta islamiin kohdistuvan legitiimin kritiikin ja keskustelun rajoittamiseksi.
Liian voimakkaat vastareaktiot voivat osaltaan myös normalisoida näkemyksiä, joissa väkivalta joko Euroopassa tai muslimienemmistöisissä valtioissa koetaan hyväksyttävänä reaktiona koettuihin islamia loukkaaviin tekoihin.
Esimerkkejä tästä on nähty esimerkiksi Ranskassa, jossa loukkaavina pidettyjä tekoja on käytetty väkivaltaisuuksien lietsomiseen ja niiden varjolla on pyritty rajoittamaan islamiin kohdistuvaa kritiikkiä kuluneen vuosikymmenen aikana. Traagisin esimerkki tästä on opettaja Samuel Patyn murha Isisiin kytkeytyneessä terrori-iskussa Pariisissa lokakuussa 2020.
Voiko vapautta käyttää väärin?
On selvää, että Ruotsin ja Tanskan viranomaiset tarvitsevat keinoja puuttua ennalta estävästi pyrkimyksiin, jossa laillisten mielenilmaisujen kautta pyritään aiheuttamaan merkittäviä negatiivisia seurauksia maille tai horjuttamaan niiden turvallisuutta. Näin on varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa toiminnan taustalla ovat ääriliikehdintään tai ulkopuolisiin intresseihin kytkeytyvät toimijat, joiden toimia motivoivat halu väärinkäyttää sanan- ja ilmaisunvapautta yhteiskunnallisen polarisaation tai ääriliikehdinnän edistämiseksi.
Jumalanpilkan tai ilmaisunvapauden voimakas rajoittaminen etenkin ulkoisen poliittisen paineen tai ääriliikehdinnän vuoksi on tässä ongelmallinen ensiaskel. Se voi pahimmillaan johtaa lisävaatimuksiin islamiin kohdistuvan yhteiskunnallisen keskustelun ja kritiikin rajoittamiseksi maissa ja laajemmin Euroopassa.
Euroopan mailla on oltava tahtoa puolustaa omia sananvapauteen ja jumalanpilkkaan liittyviä arvojaan ja normejaan myös tilanteissa, joissa islamia tarkoituksellisesti tai tarkoituksetta loukkaavat teot herättävät voimakkaita vastareaktiota muslimienemmistöissä valtioissa tai Euroopan jihadistisissa yhteisöissä.
Tanskan ja Ruotsin tapahtumien yhteydessä nousee kuitenkin valitettavalla tavalla esille se, että Euroopassa toimii monenlaisia yhteiskunnallisesti haitallisia tahoja, jotka pyrkivät väärinkäyttämään sanan- ja ilmaisunvapautta omien, yhteiskunnallisesti haitallisten aatemaailmojensa ja tavoitteidensa edistämiseksi ja joille islamin loukkaaminen on itseisarvo riippumatta tekojen laajemmista seurauksista.
Tarpeellinen kysymys kuuluu, miten poliittiset päätöksentekijät voivat parhaiten turvata ilmaisunvapauden, mutta kuitenkin siten, että viranomaisilla on kyky puuttua tilanteisiin, joissa yhteiskunnille haitalliset toimijat pyrkivät hyödyntämään näitä keskeisiä arvoja ja normeja omissa pyrkimyksissään lietsoa vihaa, turvattomuutta ja epävakautta.
