Venäjän aloittama täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on saanut eurooppalaisen aseteollisuuden heräämään horroksestaan. Nyt tilauskirjat ovat ennätystasolla eikä kehitykselle näy loppua. Teollisuutta kuitenkin vaivaa useampi vanha ongelma. Asiasta kertoo The Economist.
Yksi lisääntyneestä puolustusmateriaalin kysynnästä eniten hyötyneistä yhtiöistä on saksalainen Rheinmetall. Se valmistaa muun muassa panssarivaunuja, ammuksia ja muita puolustustarvikkeita. Alkuvuoden aikana yhtiön myynti on kasvanut 12 prosentilla edellisvuoden samaan ajanjaksoon verrattuna.
– Teemme töitä kaasu pohjassa, Rheinmetallin toimitusjohtaja Armin Papperger kertoo.
Viimeisimpiin tilauksiin kuuluu esimerkiksi droneja Ukrainan armeijalle, valtava määrä ammuksia Saksalle sekä 3 000 ilma-alusta Alankomaiden ja Saksan puolustusvoimille. Yhtiö on avaamassa elokuussa uuden tehtaan Unkariin. Osakekurssikin on noussut kolminkertaiseksi viime vuoden alkuun nähden.
– Tämä tulee olemaan paras tilausvuotemme koskaan, Papperger iloitsee.
Kylmän sodan päättymisen jälkeisinä vuosikymmeninä länsimaiden puolustusbudjetit pienenivät, hankintapäätöksiä jäädytettiin ja aseteollisuus joutui supistamaan tuotantoaan. Nyt trendi on kääntynyt. Viime vuonna maailmanlaajuiset sotilasbudjetit kasvoivat nimittäin 3,7 prosenttia, Euroopassa jopa 13 prosenttia.
Venäjän rajavaltioiden osalta kasvu oli erityisen voimakasta. Suomen sotilasbudjetti kasvoi 36 prosenttia, Liettuan 27, Ruotsin 12 ja Puolan 11 prosenttia. Jopa Saksa on nostamassa puolustusbudjettinsa Naton vaatimaalle 2 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta.
Kasvaneesta kysynnästä huolimatta Euroopan aseteollisuutta rasittaa useampi vanha ongelma. Yksi on ennustettavuuden puute. Monet maat antavat vain vähäisesti tietoa pitkän aikavälin suunnitelmistaan. Tämä lisää riskejä ja hankaloittaa investointeja.
Myös byrokratia hidastaa puolustushankintoja olennaisesti. Esimerkiksi Saksassa kaikki puolustussopimukset, joiden arvo on yli 25 miljoonaa euroa, on hyväksytettävä maan parlamentin budjettivaliokunnassa. Jotkin hankintapäätökset voivat jumiutua jopa lähes vuoden ajaksi hallinnon koneistoon.
Lisäksi keskinäisen koordinaation puute on vakava ongelma. Monilla mailla on omat kansalliset puolustusteollisuuden yhtiönsä, joilta ne haluavat ostaa tarvikkeensa. Skaalaetujen saavuttaminen on hankalaa pirstaloituneessa yrityskentässä. Toimitusketjujen pullonkaulojen korjaaminen on näin ollen selvästi hankalampaa.
