Myös vilkeuneksi kutsuttu unen REM-vaihe, jossa myös unet nähdään, on kalifornialaisyliopiston professori Rajkumar Dasguptan mukaan jopa lähempänä valveillaoloa kuin oikeaa unta.
Vaikka keho tyypillisesti unen REM-vaiheessa on ”off”-tilassa, aivot ovat aktiivisesti töissä:
– Se luo elävät unet, ja yhdistelee muistoja ja tietoa. Tutkijat selvittelevät edelleen sitä, kuinka tämä tietoisuudentila todella toimii, kuvailee unilääketieteeseen erikoistunut Dasguptan The New York Times -lehdessä.
Professorin mukaan REM-uni on paitsi tärkeää tunne-elämämme tasapainolle ja aivojen toiminnalle, se myös vaikuttaa jopa pitkäikäisyyteemme.
Uni jaetaan tyypillisesti kolmeen osaan, kevyeen uneen, syvään uneen ja REM-uneen. Nämä toistuvat yön aikana sykleittäin.
REM-unella on tutkijoiden mukaan lukuisia hyötyjä. Berkeleyn yliopiston unitutkimusyksikön professori Matthew Walker kertoo, että sen aikana ihmisaivot käsittelevät elämässä eteen tulevien vaikeiden kokemusten aiheuttavaa tunnekuormaa. Unien näkeminen on osa tätä prosessia.
– Se auttaa meitä käsittelemään rankkoja kokemuksia.
– REM-uni on kuin yöllinen terapiaistunto, Walker kuvailee NY Timesille.
Tämä voi olla syynä myös sille, että vaikka jokin asia olisi pänninyt nukkumaan mennessä, se ei tunnu enää yhtä dramaattiselta aamulla.
REM-uni tekee meistä myös parempia oppijoita, koska sen aikana yhdistelemme päivän aikana omaksumiamme asioita olemassa olevaan tietoomme. Asioiden verkottuminen päässämme tekee meistä lisäksi parempia oppijoita sekä ongelmanratkaisijoita.
Walkerin mukaan tutkimuksessa ne koehenkilöt, jotka herätettiin REM-unen vaiheesta pystyivät ratkaisemaan sana-arvoituksia huomattavasti paremmin kuin ne henkilöt, jotka keskeytettiin muun unen vaiheesta.
Pitkäaikainen univaje on yleisesti yhdistetty myös kohonneeseen kuolemanriskiin, mutta vuonna 2020 tehty tutkimus paljasti, että juuri riittämätön REM-uni on tässä selittävin tekijä.
Tutkimuksessa oli mukana 4 000 keski-ikäistä tai sitä vanhempaa aikuista. Jokainen viiden prosentin vähennys REM-unessa lisäsi henkilön kuolemanriskiä mistä tahansa syystä 13 prosenttia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana, Walker kertoo.
