Keskustan kokous oli vaisu versio menneiden vuosikymmenien hurmahenkisistä kansajuhlista. Entinen mahtipuolue etsii keinoja nousuun.
”Sitkeä kataja”, puheenjohtaja Annika Saarikko luonnehti keskustaa puoluekokouksessa Turussa. Vertaus on osuva.
Kataja on suhteellisen pieni puu. Se kasvaa korkeintaan kymmenmetriseksi. Keskusta ei ole enää se mahtava honka, jonka juurelta kansa hakee suojaa.
Keskustan puoluekoneen kutistuminen näkyi myös Turussa. Puoluesihteeriäänestykseen osallistui 1138 edustajaa. Se on kehno luku, jos sitä vertaa Johannes Virolaisen ja Ahti Karjalaisen taistelun huipentumaan 1981.
Kuopion puoluekokous valitsi kepun presidenttiehdokkaan. Virolainen sai 2666 ääntä ja Karjalainen 1365.
Sotien jälkeen valta oli Suomessa presidentin lisäksi keskustalla ja sosiaalidemokraateilla. Nämä kaksi puoluetta rakensivat raunioille hyvinvointiyhteiskunnan.
Vahvan kannatuksen lisäksi keskustan valta perustui poliittiseen asetelmaan. Maalaisliitto-Keskustapuolue käytti porvarillisen Suomen ääntä ulko- ja sisäpolitiikassa, kun kokoomus oli ulkopoliittisista syistä sivussa.
Elinkeinorakenteen muutos ja talouskasvun hiipuminen ovat olleet keskustalle vaikeita. Puolueelle on ollut tuskallista sopeutua Suomen ja maailman muutokseen. Kuvaavaa on se, että keskustalla on etelän neljästä suuresta vaalipiiristä vain neljä kansanedustajaa 97:stä.
Ulkopolitiikan osaajasta tuli epäilijä, joka jarrutteli Suomen länsisuhteiden voimistamista. Vielä viime vuoden tammikuussa Saarikko ilmoitti keskustan vastustavan Nato-jäsenyyttä. Merkittävä poikkeus oli Esko Ahon (kesk.) hallitus, joka vei Suomen Euroopan yhteisöihin.
SDP ja Keskusta rakensivat hyvinvoinnin lisäksi mahtavan byrokratian. Entinen valtionhoitaja keskusta ei osaa päättää, miten se suhtautuu julkiseen hallintoon ja verovaroilla rahoitettavien palveluiden järjestämiseen.
Keskustan valtiosuhde on hämärtynyt. Kantaan vaikuttaa se, onko puolue oppositiossa vai SDP:n tai kokoomuksen kanssa hallituksessa.
Saarikon linjaus puoluekokouksessa oli varovainen. ”Tärkein tehtävämme tästä eteenpäin: taistella Suomen kahtiajakoa vastaan.”
Ajatus pitää sisällään pyrkimyksen, että keskusta vahvistuisi laitapuolueiden kustannuksella. Itsekritiikki jäi myös muilta puhujilta vähiin. Mikkeliläinen Heli Hänninen, 27, pääsi pohdiskelussaan pidemmälle.
”Pitää puolueen sisällä lähteä tekemään arvotyötä ja miettiä uudelleen puolueen pohjaa”, Hänninen sanoi Ilta-Sanomissa.
Arvot ovat kansanliikkeiden ja puolueiden yhteisiä nimittäjiä. Keskustalle arvot ovat hankalia. Puolueessa on paljon kaupunkiliberaaleja ja lestadiolaisen herätysliikkeen jäseniä.
Käsitykset ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa, sukupuoleensa, eläinten elinolosuhteisiin ja moniin ympäristökysymyksiin jakavat keskustalaisia. Ihmisoikeudet, luonto, suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus ovat tämän vuosituhannen arvoja.
Jos keskustalaiset päivittäisivät puolueensa arvot, he joutuisivat vastaamaan ikävään kysymykseen. Onko keskusta liberaali keskipuolue vai maaseutuhenkinen moraalikonservatiivien liittouma?
Molemmissa vaihtoehdoissa on vaarana puolueen jakautuminen ja kannatuksen lasku. Suomessa on jo useita liberaali- ja konservatiivipuolueita.
Kolmas vaihtoehto on unohtaa arvot. Silloin keskusta voisi olla joukko, jonka jäseniä yhdistävät käytännön politiikka, esimerkiksi aluepolitiikka.
Tuore välikysymys Soten rahoituksesta tukee kolmatta vaihtoehtoa. Soten luulisi olevan viimeinen asia, josta oppositiokeskusta nokkii hallitusta.
Sote on keskustan luomus. Saarikko oli Sanna Marinin (sd.) hallituksen valtiovarainministeri, joka vaikutti keskeisesti uudistuksen sisältöön.
Keskustalla oli rahoituskin valmiina, maakuntavero. Lopulta Saarikko kuitenkin muutti kurssia, ja keskusta ryhtyi vastustamaan hanketta.
