Presidentinvaalin lähestyessä on huomiota alkanut kiinnittyä vihreän presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston suhtautumiseen itäiseen naapuriin. Ilta-Sanomissa todettiin äsken, että Haavisto kirjoitti kirjassaan Lipunnosto ja räätälin viisaus (Kirjapaja, 2017) ”ymmärtävään sävyyn” venäläisten suhtautumisesta maailmaan.
Pekka Haavisto kertoi 2017 olevansa huolestunut varustelumenojen kasvattamisesta sekä EU:ssa että Venäjällä. Presidentinvaalipaneelissa 2017 Haavisto sanoi vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä, koska se hänen mukaansa ”laukaisisi varustelukierteen Suomen rajalla, joka olisi myös Naton ulkoraja”. Hän kertoi tuestaan Nato-jäsenyydelle Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen vasta myöhään keväällä 2022.
Seuraava teksti on kyseinen IS:n tarkoittama kohta Haaviston Lipunnosto ja räätälin viisaus -kirjan luvusta Aave kummittelee Euroopassa. Siinä kirjoittaja ensin kuvaili jännitteen lisääntymistä Venäjän ja lännen välillä. Teksti on julkaistu siis jo Krimin miehityksen tapahduttua ja Venäjän hyökättyä Itä-Ukrainaan muutamaa vuotta aiemmin:
”Länsi puhuu Venäjälle kuin vanhemmat holtittomaksi heittäytyneelle pikkulapselle: Voit omalla käyttäytymiselläsi parantaa tilannettasi. Olet itse ongelmien aiheuttaja, ja sen vuoksi tilanteen paraneminen riippuu vain sinusta.
Tälle paapovalle puhetyylille ei Venäjällä ole korvia. Geopolitiikka, joka hetken tuntui uinuvan, on taas palannut. Tässä katsannossa Krim näyttäytyy Venäjän historiallisena osana, joka vihdoin palaa takaisin kotimaahan. Oli myös selvää, että Venäjällä ei ollut aikomuksia luopua Krimistä eikä Sevastopolista yhtenä Mustan meren laivastonsa tukikohtana.
Geopolitiikan palatessa narratiivit (kertomukset, toim. huom.) näyttävät erilaisilta lännessä ja Venäjällä. Venäjä näkee lännen juonittelijana, joka vastakkaisista puheistaan huolimatta on pyrkinyt ujuttamaan salakavalasti Naton vaikutusvaltaa ja sotilasvoimaa Venäjän naapuriin.
Värivallankumoukset ja Ukrainan oranssi vallankumous nähdään Venäjällä lännessä tuotettuina prosesseina, joiden tarkoituksena on luoda epävakautta Venäjän naapurustoon, ja kenties lopulta Venäjällekin.
Kun venäläiset puhuvat värivallankumouksen vaaroista, he tietävät täsmälleen, mistä he puhuvat. Olihan heillä itsellään niistä ensimmäinen – punainen lokakuu 1917”, Pekka Haavisto kirjoitti kirjassaan.
Haavisto jatkoi kirjassa myötäelämistä Venäjän ajattelulle näin:
”Teoriaa lännestä kaaoksen luojana eivät tue vain Ukrainan tapahtumat, vaan pitkä sarja vallanvaihdoksia, joiden tulokset ovat johtaneet uuteen epävakauteen – Afganistan, Irak, Libya, Egypti. Venäjällä länsi kuvataan näiden kaaosten synnyttäjänä, ja kaaoksen ei haluta kolkuttavan Kremlin portteja.
Venäläiselle narratiiville ei pidä tuhahtaa – olimmepa sen todenperäisyydestä mitä mieltä tahansa. Se on hyvin markkinoitu, ja sitä tukevat valtion hallinnassa olevat tiedotusvälineet. Elämme aikaa, jolloin lännen ja Venäjän narratiivit poikkeavat erityisen paljon toisistaan. Se luo myös vaaratekijän – asiat nähdään ja ymmärretään aivan eri tavalla”.
LUE MYÖS:
Mitä Pekka Haavisto on oikeasti ajatellut Venäjästä? (VU 29.9.2023)
Pekka Haavisto eduskunnassa 1992: En oikein ymmärrä tätä länsihakuisuutta (VU 9.8.2023)
