Suomen kielessä tervehtimisessä käytetyn moi-sanan alkuperä on selvinnyt kielen tutkijoille vasta hiljattain, Yle kertoo.
Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Sen päätyminen suomen kieleen oli pitkään kuitenkin epäselvä.
Nykyisen käsityksen mukaan se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla.
– Moi vie ajatukset keskialasaksin kieleen, joka myöhäiskeskiaikaan oli Itämeren alueella kauppiaiden ja kaupunkien yleiskieli. Keskiajalla useimmat dokumentit kirjoitettiin Suomessakin alasaksin eli alasaksan kielellä. Ruotsi syrjäytti sen virkakielenä vasta uudella ajalla, kertoo kielentutkija Santeri Junttila Ylelle.
Alasaksin kieli on eri kieli kuin saksan kieli, ja sitä edelleen puhutaan Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Siellä moi-sana on edelleen hyvin yleinen.
Sana ”moi” on siis tullut suomen kieleen alasaksin kautta hollannin sanasta ”mooi”, joka tarkoittaa kaunista.
– On siis haluttu toivottaa hyvää ja kaunista. Hollannin kielessä ja alasaksissa tervehditään edelleen sanalla moin, mutta meillä suomessa viimeinen akkusatiivin pääte -n on jäänyt pois jostakin syystä. Hauska ajatus, että Suomessa on jo keskiajalla sanottu ”moi”, Junttila sanoo Ylelle.
Kielentutkijan mukaan aiemmin on ajateltu, että ”moi” olisi lyhentynyt saksan kielen huomenta merkitsevästä sanasta ”Morgen”. Se on hänen mielestään kuitenkin outo ajatus.
– Miksi se olisi lyhentynyt, kun kuitenkin käytetään huomenta merkitsevää sanaa ”Morgen”. Toisekseen moi-sanaa käytetään pitkin päivää riippumatta vuorokaudenajasta.