Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn presidenttitentissä nousi esiin kysymys, millä edellytyksin pysyvämpi tulitauko Ukrainassa ylipäänsä voisi olla mahdollinen. EVA oli aiemmin tiistaina julkaissut kyselytutkimuksensa, jonka mukaan 79 prosenttia suomalaisista katsoi, että Venäjän olisi hävittävä sota ja vetäydyttävä Ukrainasta, jotta rauha olisi mahdollinen. 38 prosenttia katsoi, että Ukrainan pitäisi joustaa omista tavoitteistaan.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb korosti kysymyksen olevan moniulotteinen, mutta näki Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin näkökulmasta neljä asiaa. Ensimmäisenä ovat alueet ja rajanveto näiden suhteen. Toisena tulevat turvatakeet, joko kahdenväliset Yhdysvaltain tai Britannian kanssa tai sitten laajamittaisemmat Naton kautta.
– Hän (Zelenskyi) tarvitsee varmuuden, että Venäjä ei koskaan enää kykene hyökkäämään Ukrainaan tavalla, jonka he tekivät helmikuussa 2022, Stubb painotti.
Kolmantena tulee oikeus ja venäläisten saaminen sotarikostuomioistuimeen. Neljäntenä on jälleenrakennus, joka on länsimaille ”enemmän mahdollisuus kuin uhka”.
– Jos nämä kriteerit täyttyvät Zelenskyin näkökulmasta, niin voidaan ruveta puhumaan varmaan jonkinnäköisestä tulitauosta, jopa rauhanratkaisusta. Mutta hyväksyykö (Vladimir) Putin nämä koskaan? Vastaus on: hyvin todennäköisesti ei, koska tämä sota on liian suuri Putinille hävittäväksi.
Stubb huomautti, että toisaalta Venäjän voidaan tulkinneen hävinneen jo käytännössä sodan, koska Ukrainassa on sodittu niin pitkään.
Presidenttiehdokas Pekka Haavistolta kysyttiin samoin, minkälaisia asioita pitäisi tapahtua pysyvämmän tulitauon tai rauhan mahdollistamiseksi.
Haavisto viittasi taannoisiin diplomatian mahdollisuuksiin, mutta korosti, että ”nyt on erittäin vaikea palata neuvottelupöytään”.
– Juuri niin kuin Alexander Stubb sanoi, Zelenskyi on pannut nämä rauhanehdot, joista on ollut kaksi kokousta, joissa ikään kuin samanmieliset maat ja Ukrainaa tukevat maat ovat istuneet yhdessä.
Haavisto painotti Ukrainalle annettavan tuen tärkeyttä:
– Meiltä vaaditaan suurta uhrausta siihen, että Ukraina saa ne laitteet, ammukset, kaiken sen tuen, että se pystyy puolustautumaan tätä hyökkääjää vastaan tällä hetkellä ja en näe siinä kovin paljon muita vaihtoehtoja kuin että jatkamme tätä.
Haavisto arvioi Yhdysvaltojen ja Euroopan keskinäisen roolin Ukrainan tukemisessa saattavan olla 70-30 Yhdysvaltain hyväksi. Hän huomautti, että jos Yhdysvallat tekisi ”jonkin radikaalin muutoksen”, Euroopan hartiat eivät riittäisi kaikkeen Ukrainan tukeen, mitä nyt ollaan tekemässä.
Haavisto nosti esiin myös jälleenrakennuksen ja väläytti, että tulevaisuudessa Venäjän öljy- ja kaasutuloista voisi tietty siivu mennä sotakorvauksen maksuun.
”Kuin suoraan Venäjän pelikirjasta”
– Euroopan ja muiden maiden tehtävä on huolehtia siitä, että tuki Ukrainalle säilyy niin vahvana kuin mahdollista, koska se vaikuttaa tietenkin myös heidän neuvotteluasetelmiin suoraan, vasemmistoliiton presidenttiehdokas Li Andersson painotti.
Andersson oli huolissaan ihmisten resilienssistä eli käytännössä siitä, miten vahvana Ukrainan tuki eurooppalaisten mielissä säilyy. Hän piti vaarallisena, jos Ukrainan tukea kyseenalaistavat näkemykset Euroopassa yleistyvät.
– Yhdyn Alexin ja Pekan analyysiin ja Lin poliittisiin johtopäätöksiin . Olin ilahtunut siitä, että Alex ei tällä kertaa ei esittänyt kolmea pointiaan vaan neljä kohtaa, joka osui tällä kertaa kyllä aika hyvin. Voin yhtyä tuohon analyysisi, jonka esitit. Ja keskeinen poliittinen johtopäätös on se, että meidän tulee päättäväisesti ja pitkäjänteisesti tukea Ukranaa, joka taistelee vapauden, demokratian ja Euroopan puolesta, keskustalainen presidenttiehdokas Olli Rehn katsoi.
Rehn korosti myös jälleenrakennuksen merkitystä, ”kun on saatu aikaan kestävä ja oikeudenmukainen rauha”:
– Ukrainan jälleenrakennus tulee olemaan todella iso urakka, jossa läntiset maat, sekä Eurooppa että Yhdysvallat, ovat varmasti osittain rahoittajina. Pitäisin hyvin tärkeänä, että Venäjän jäädytetty valuuttavaranto voitaisiin käyttää tähän jälleenrakentamiseen.
Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaalta Sari Essayahilta kysyttiin paneelissa, minkälaista suhdetta Suomen pitäisi tavoitella Venäjän kanssa pitkällä tähtäimellä:
– Tällä hetkellä, tämän hallinnon kanssa tuskin on mahdollista rakentaa mitään järkevää suhdetta.
– Toki täytyy seurata Venäjän sisäistä kehitystä ja minusta siihen liittyy hyvinkin suuria epävarmuuksia.
Essayah piti Anderssonin tapaan tärkeänä, että eurooppalaisten resilienssi Ukrainan tuen suhteen säilyy. Solidaarisuuden rakoilemiseen liittyviä esimerkkejä hän luonnehti ”kuin suoraan Venäjän pelikirjasta”.
Presidenttiehdokas Mika Aaltola kommentoi kysymyksiä eurooppalaisten resilienssin säilymisestä Ukrainan tukemisessa ja Suomen Venäjä-suhteesta pitkällä tähtäimellä näin:
– Olisi mielenkiintoista kuulla tulevaisuuden historioitsijoiden kertovan, miten tämä ajanjakso ylipäätään nimetään? Nythän se keskeinen kysymys, mikä ihmisiltä tulee, on, että milloin Venäjän sota Ukrainassa loppuu? Mutta onko se se nimi vai puhutaanko me jostain paljon laajemmasta haasteesta? Ja luulen, että on hyvin varteenotettava mahdollisuus, että tämä haaste on laajempi.
Aaltola korosti, että suhde Venäjään tulee olemaan ”negatiivisuuden puolella pitkään” ja tähän on syytä varautua niin puolustuksen kuin huoltovarmuudenkin näkökulmasta.
Tentattavina olivat edellä mainitut kuusi presidenttiehdokasta. Tentin vetivät EVAn johtaja Emilia Kullas ja toimituspäällikkö Sami Metelinen.
