Eduskunnassa käsiteltiin tänään sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaista selontekoa suomalaisen sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen osana Ranskan, Belgian ja Suomen muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa 1. tammikuuta – 30. kesäkuuta 2024.
Taisteluosastojen tarkoituksena on vahvistaa EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja sen keinovalikoimaa kriisinhallinnassa.
– Taisteluosasto soveltuu esimerkiksi jonkin keskeisen kohteen turvaamiseen, rajatun alueen haltuunottoon tai vakauttamiseen ennen laajemman joukon saapumista. Taisteluosasto voisi myös väliaikaisesti tukea myös YK:n kriisinhallintaoperaation toimintaa ja humanitaarisia kuljetuksia alueella, jossa tilanne on äkillisesti vaikeutunut, perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron pitänyt kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Vilhelm Junnila toteaa.
Taisteluosastojen luonne aiheuttaa Junnilan mukaan kuitenkin haasteita soveltumiseen ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin.
– Kokoonpanosta päätetään hyvissä ajoin ennakkoon ja neljän kuukauden aikaikkuna, johon taisteluosastojen tulisi varautua, ei mahdollisesti riitä tilanteen vakauttamiseen.
Eri maaryhmistä koostuvat taisteluosastot ovat olleet valmiudessa kuuden kuukauden jaksoissa vuodesta 2007 alkaen. Näitä taisteluosastoja voidaan käyttää joko erillisenä kriisinhallintajoukkona tai osana laajempaa operaatiota. Taisteluosaston käytön tulee perustua poliittiseen päätökseen, eikä sitä ole sellaisenaan käytettykään kriisinhallintaoperaatioissa tai sitä tukevassa toiminnassa.
Junnila näkee ongelmana ainakin päällekkäisyydet.
– On olennaista miettiä, onko EU ylipäätään oikea viitekehys kriisinhallinnalle ja missä määrin erilaisilla järjestelmillä on päällekkäisyyttä esimerkiksi Naton kanssa. Lisäksi osallistujamaiden strategiset kulttuurit ja prioriteetit vaihtelevat. Nämä ovat toisaalta tekijöitä miksi nopean toiminnan kyvykkyyttä kehitetään.
Suomi on osallistunut EU:n taisteluosastoihin seitsemän kertaa. Ranskan vuonna 2024 johtama taisteluosasto muodostuu pääosin ranskalaisen prikaatin organisaatiosta, jota täydennetään belgialaisilla osilla sekä suomalaisella Merivoimien raivaajaosastolla.
Operatiivisesta valmiudesta huolimatta taisteluosastot eivät ole nähneet toimintaa harjoitusten ulkopuolella. Junnila analysoi syitä tähän:
– EU:n sotilasoperaatioita koskeva päätöksenteko on ollut hidasta. Puhkeavaan kriisin tai konfliktin edessä yhtenäisen tilannekuvan muodostaminen ja yksimielisyyden löytäminen on EU:ssa osoittautunut hankalaksi.
Puheenvuorossaan Junnila korostaa, että kriisinhallinnan luonne on muuttunut 20 vuodessa ja se voi olla osasyy sille, miksi EU:n taisteluosastoa ei ole ikinä käytetty.
– Vuosien valmiuden jälkeen kynnys ensimmäiselle käyttökerralle siten kasvaa, vaikka tehtävät toimenpiteet niin johtojärjestelmien, yhteistoimintakyvyn kuin poliittisen päätöksenteon osaltakin pyrkivät tehokkaammin vastaamaan nykyajan asettamiin haasteisiin.
