Suomen presidentin tehtävä ei ole koskaan ollut helppo. Jo heti itsenäisyytemme alussa oli kansalaisota ja sitten talvi- ja jatkosodat. Suomi on joutunut tekemään paljon töitä vahvistaakseen itsenäisyytemme aikana asemaansa. Siinä olemme onnistuneetkin.
Nyt globaalit riskit ja kriisit tulevat valtioiden asemaan ja arkeen yhä useimmin ja yhä enemmän.
Suomelle erityinen huoli on, että Venäjän hyökkäysota Ukrainaan ja siihen liittyvä hybridivaikuttamien jatkuu ehkä pitkäänkin. Nato-jäsenyys oli Suomelle tärkeä riskienhallintapäätös mutta sekään ei yksin riitä.
Maailmalla politiikka ääreytyy ja autoratismi vahvistuu. Se tuo maailman politiikkaan ja myös Suomelle epävarmuutta.
Globaalit riskit kuten säiden ääri-ilmiöt, kyberuhat, hallitsematon maahanmuutto, pandemiat – vaikuttavat Suomeenkin. Näiden seurannaisriskinä pahenevat talouden ongelmat.
Suomen tuleva presidentti joutuu maan hallituksen ja eduskunnan kanssa yhä enemmän pohtimaan Suomen riskien hallintaa ja niihin varautumista ja myös Suomen kykyä kestää iskuja (resilienssi) ja sietokyvyn vahvistamista. Miten Suomi pärjää?
Presidentin kansliassa ja valtioneuvostossa onkin vahvistettava kykyä lukea tulevaisuutta, tunnistaa riskit, varautua niihin ja vahvistaa Suomen sietokykyä eli resilienssiä. Tämä luo vakautta Suomelle
Resilienssi voidaan suomentaa myös sanalla sisu. Sitähän meillä suomalaisilla on. Ja riskeihin voi sisältyä myös mahdollisuuksia.
Nyt on ehdolla kokeneita ehdokkaita seuraavaksi presidentiksi. Kokemusta ja osaamista kriisiaikojen presidentti tarvitsee ja koko kansan tukea työssään. Siten Suomi hyvin pärjää.
