Yhteiskuntamme perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa, että sitoudutaan noudattamaan yhteisiä perusarvoja, joita ovat ennen kaikkea ihmisoikeudet, demokratia, moniarvoisuus, vähemmistön suoja ja tuomioistuinten riippumattomuus. Tuomioistuinten riippumattomuus on avainsana myös vallan kolmijako-opissa, jossa toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri tahoille, ja nämä tahot toimivat toisistaan riippumatta.
Kuulostaa tutulta, eikö vain? Vallan kolmijakoa kuvaava triangeli muistuu mieleen yhteiskuntaopin tunneilta. Tämä oikeusvaltion kulmakivi ei kuitenkaan saa jäädä vain kuvaksi kasiluokan yhteiskuntaopin kirjaan, meidän on elettävä se todeksi. Vallan kolmijako takaa muun muassa sen, että viimekädessä suojelemme aina kaikkien perusoikeuksia.
Perusoikeuksien rikkomista usein puolustetaan nostamalla joku yksittäinen oikeus muiden oikeuksien edelle. Tällaisia ovat esimerkiksi sananvapaus, tai demokratia ja enemmistöpäätös. Viime aikoina tähän tarkoitukseen on käytetty kansallista turvallisuutta, joko syystä tai täysin tarkoitushakuisesti. Ei kuitenkaan ole mahdollista hyväksyä ajatusta, että enemmistön päätöksellä voitaisiin viedä vähemmistöiltä oikeudet. Samalla perusteella voisi yksittäinen ihminen päättää ryhtyä EU:n itsevaltiaaksi, koska kokee olevansa paras yksin hoitamaan ihmisoikeuksia koko unionin puolesta.
Yksittäisiä oikeuksia ei siis voida käyttää muiden oikeuksien polkemiseen. Perusoikeudet ovat luovuttamattomia ja jakamattomia. Niitä ei voi keneltäkään ottaa pois – ei viranomaisen päätöksellä, eikä henkilön omalla suostumuksella. Oikeudet ovat myös jakamattomia. Oikeuksien pitäisi toteutua samanaikaisesti. Perusoikeudet eroavat muista oikeuksista nimenomaan siinä, että ne ovat perustavaa laatua olevia oikeuksia. Minulla on oikeus valita, tulenko tänään töihin pyörällä vai kävellen, mutta se ei ole samanlainen oikeus kuin vaikkapa oikeus hakea turvapaikkaa.
Työmatkaan kohdistuvaa valinnanvapauttani voi rajoittaa vaikkapa ruuhka, poliisin tiesulku, tietyömaa tai kaduille itsensä liimanneet mielenosoittajat. Kyseessä ei ole ihmisoikeusloukkaus, eikä perusoikeuksiani aiheetta rajoiteta, vaikka mielipahaa ja harmia minulle aiheutuukin – tai olisin täysin toista mieltä vaikkapa mielenosoittajien motiiveista ja keinoista. Meidän onkin ymmärrettävä ja elettävä todeksi ero perusoikeuksien ja niiden kiistämättömyyden ja tavallisen lainsäädännön velvoitteiden ja sen mukanaan tuomien oikeuksien välillä.
Näitä perusoikeuksia meidän on siis suojeltava, viimeiseen asti. Vallan kolmijako takaa tämän suojan: Jos toimeenpanovaltaa käyttämään nousee tyranni, joka kieltää saamen kielen käytön julkisissa tiloissa, meillä on tästä tyrannista riippumaton tuomioistuin, joka toteaa päätöksen perusoikeuksien vastaiseksi. Poliitikot muuttava tavallisia lakeja ja niiden sisältämiä oikeuksia aina kulloistenkin valtasuhteiden mukaan. Muutokset eivät saa olla ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, jotka on turvattu perustuslaissa. Tämä on demokratian ja sivistysvaltion itsesuojelumekanismi.
Tämä laillisuusvalvonta kuuluu olla irti kulloisenkin poliittisen enemmistön kontrollista. Siksi esimerkiksi oikeuskanslerin arvosteleminen ja pilkkaaminen on paljon vakavampi ongelma kuin pelkästään huonoa käytöstä. Vallan kolmijaosta poikkeaminen ja toisten toimijoiden riippumattomuuteen puuttuminen avaa oven tielle, jolle emme halua astua: Perusoikeudet eivät ole poliittinen mielipidekysymys, kuten tykkääkö joulutortussa enemmän luumu- vai vadelmahillosta.
