Pellervon taloustutkimus PTT herättelee tuoreessa julkaisussaan keskustelua erityisesti siitä, miten ruoan huoltovarmuus turvataan, kun ilmasto lämpenee, geopoliittinen epävakaus kasvaa, ja maatalous käy läpi omaa rakennemuutostaan.
– Sekä suomalainen ruokasektori että koko globaali ruokajärjestelmä ovat juuri nyt isojen muutosten äärellä. Ruoan huoltovarmuuden turvaamiseksi tarvitaan ratkaisuja ilmastonmuutoksen, geopoliittisen epävakauden, tuotantopanosriippuvuuksien ja toimialan kannattavuushaasteiden tuomiin ongelmiin, sanoo maatalousekonomisti Pekka Kinnunen.
Ruokasektorin on jatkossa sopeuduttava tuotantopanosten saatavuuden, tuotantomäärien ja hintojen suurempaan vaihteluun. PTT:n puheenvuoro pohtii, mitä on kustannusvaikuttava huoltovarmuustoiminta. Tarkastelu keskittyy ruokasektoriin, minkä lisäksi huoltovarmuuden tulevaisuutta ja kustannusvaikuttavuutta käsitellään laajemmin koko huoltovarmuusjärjestelmän näkökulmasta.
Monet mullistukset koettelevat ruoan huoltovarmuutta
Ruoan saatavuus ei ole Suomessa akuutisti uhattuna, mutta globaaleihin muutoksiin täytyy pystyä vastaamaan. Oma vaikutuksensa on myös Suomen maatalouden rakennemuutoksella, kun tuottajamäärät vähenevät ja tuotanto keskittyy alueellisesti.
Ruokasektorin huoltovarmuus on sidoksissa toimialan elinvoimaan ja kannattavuuteen. Siksi on tärkeää havaita, milloin ruokamarkkinat ja huoltovarmuustavoitteet vetävät eri suuntiin.
Ratkaisujen löytäminen ei ole yksinkertaista, koska toimintaympäristön muutos on jatkuvaa. Eikä kaikkeen voi varautua vain kansallisesti, PTT toteaa.
Ruokasektorin huoltovarmuudelle Euroopan unioni on ollut tärkeä toimija jäsenyyden alkuajoista lähtien. Unionin rinnalla Pohjoismaat – etenkin Ruotsi ja Norja – ovat Suomelle luonnollinen kumppani. Ruuan huoltovarmuus ei ole ollut yhteistyön keskiössä, mutta esimerkiksi tuotantopanosriippuvuuksien hallinnassa siitä voisi olla hyötyä.
Huoltovarmuuden kustannuksia pitää tarkastella kriittisesti
Huoltovarmuustoiminnasta on säädetty huoltovarmuuslaissa ja valtioneuvoston periaatepäätöksissä, mutta huoltovarmuuden rajat olisi määriteltävä vielä selkeämmin, jotta järjestelmä ei paisuisi tavoitteitaan suuremmaksi.
– Taloudellisen tehokkuuden näkökulma on jäänyt vähäiselle huomiolle suomalaisessa huoltovarmuuskeskustelussa. Huoltovarmuustoiminnan yleisiä rajoja, vaikuttavuutta ja kustannuksia on kuitenkin pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti. Tätä tarvetta korostaa erityisesti vaikea julkisen talouden tila, sanoo toimitusjohtaja Markus Lahtinen.
Taloustieteen näkökulmasta huoltovarmuuteen liittyy toki aina jonkin verran tehottomuutta, sillä sen nimissä yrityksiltä edellytetään valintoja, jotka eivät maksimoi niiden tuottoja, mutta edistävät yhteiskunnan kriisikestävyyttä.
Kriittisillä toimialoilla huoltovarmuus tarkoittaa usein sellaisen kotimaisen tuotannon ylläpitämistä, mikä ei olisi markkinaehtoisesti kannattavaa. Tästä huolimatta huoltovarmuuden kustannuksen suuruuteen voidaan vaikuttaa.
– Huoltovarmuustoimien kohdalla on aina pystyttävä perustelemaan, kuinka ne parantavat kriisikestävyyttä. On tärkeää puntaroida aktiivisesti sitä, millainen toiminta todella kuuluu huoltovarmuuden piiriin. Kysymys ei ole vain siitä, mitä huoltovarmuudesta ollaan valmiita maksamaan, vaan myös siitä, mitä huoltovarmuudesta kannattaa maksaa, sanoo ekonomisti Emilia Gråsten.
PTT Puheenvuoroja -sarjan avausjulkaisu Miten taata huoltovarmuus ruokasektorilla? Näkökulmina globaalit muutosvoimat ja kustannusvaikuttavuus.
