Tietokirjailija, FL Kalevi Mikkonen on perehtynyt erityisesti Lapin historiaan ja uutuusteoksen aiheena on jatkosodan aikana pisimpään saksalaisten joukkojen komentajana Lapissa toiminut kenraalieversti Eduard Dietl.
Vuonna 1890 Ylä-Baijerin pienessä vuoristokylässä syntynyt Dietl suuntautui jo nuoresta pitäen sotilasuralle ja ensimmäisessä maailmansodassa hän yleni luutnantiksi. Ansioistaan hänet palkittiin 1. ja 2. luokan rautaristeillä.
Sodan jälkeen Dietl jatkoi ammattiupseerina ja uranousua edisti se, että hän oli jo varhain liittynyt Adolf Hitlerin johtamaan puolueeseen.
Toisen maailmansodan alkaessa Dietl oli jo kenraalimajuri ja Norjan valtauksen yhteydessä häntä kutsuttiin saksalaisten propagandassa ”Narvikin sankariksi”. Dietlistä tuli kolmannen valtakunnan ensimmäinen saksalaiskenraali, jolle myönnettiin rautaristi tammenlehvillä. Dietlin väitettiin olleen Hitlerin erityinen suosikki ja Führerin tiedetään kehuneen kenraaliaan esimerkilliseksi kansallissosialistiksi ja sotilaaksi.
Komennus Lappiin
Saksalaisten operaatio Barbarossaan liittyi myös tavoite vallata Neuvostoliitolle elintärkeä Murmansk ja tämän takia saksalaisjoukkoja alettiin keskittää Pohjois-Suomeen. Dietlin armeijakunnan tehtävänä oli vallata Murmansk ja hyökkäys alkoi 29. kesäkuuta 1941.
Alkumenestyksen jälkeen saksalaiset joutuivat puolustuskannalle ja myöhemmin koko operaatio keskeytettiin, tavoitteena ollut Murmanskin valtaus ei ollut lähelläkään toteutumista.
Monien yllätykseksi Dietl säilyi Führerin suosiossa epäonnistumisestaan huolimatta. Syyksi katsottiin enemmänkin erittäin vaikeat maasto-olosuhteet kuin kenraalin toiminta.
Tammikuussa 1942 Dietl sai määräyksen ottaa komentoonsa kaikki Lapissa olevat saksalaisjoukot, joita oli noin 180 000 miestä. Lapin armeijan, Lappland Armeen, komentokeskus sijoitettiin Rovaniemelle paikallisen keskuskansakoulun tiloihin.
Kenraali itse asui ensin hotelli Pohjanhovissa, mutta hän halusi mieluummin sellaisen majapaikan, mikä soveltuisi paremmin sotaolosuhteisiin. Suomalaisten avustuksella hänelle rakennettiin tilava hirsitalo, jossa hän asui koko Rovaniemellä olonsa ajan.
Dietl oli vannoutunut kansallissosialisti, joten hän ei todellakaan kuulunut niihin saksalaiskenraaleihin, jotka kyseenalaistivat Hitlerin päätöksiä. Siksi muun muassa valtakunnankanslerin syntymäpäiviä juhlittiin Rovaniemellä näyttävästi joka vuosi. Myös kenraalin virallisissa puheissa usko Hitleriin oli pohjaton, lopullisen voiton paras tae oli horjumaton luottamus Führeriin.
Dietl itse arvioi, että kansallissosialistinen toiminta oli hänen joukkojensa keskuudessa viety pidemmälle kuin missään muualla Saksan sotavoimissa. Vakaumuksestaan huolimatta Dietlille ei omien sanojensa mukaan tullut mieleenkään ryhtyä saarnaamaan aatettaan suomalaisille.
Suomalaisten näkemys
Dietl oli kaikista Suomessa oleskelleista korkea-arvoisimmista saksalaisupseereista suosituin ja häntä pidettiin aitona Suomen ystävänä. Eräässä haastattelussa Dietl totesi, että hän oli kaikissa tilanteissa pyrkinyt ymmärtämään suomalaista luonnetta.
Kenraali oli perehtynyt tarkkaan Suomen historiaan, kehitykseen ja myös poliittiseen ilmastoon. Hänen tiedetään oppineen ainakin muutamia suomalaisia ilmauksia, kuten: kiitos, anteeksi, onnea ja ryssä matalaksi.
Dietlin komentajakautta pidettiin suomalais-saksalaisen aseveljeyden kulta-aikana. Kenraalin antamissa ohjeissa korostettiin, että saksalaisten sotilaiden tuli olla kaikissa olosuhteissa huomaavaisia ja auttavaisia paikallisia asukaita kohtaan. Esimerkiksi kesällä 1943 Dietl määräsi kaikki upseerinsa mottitalkoisiin, jokaisen oli hakattava ainakin kaksi kuutiometriä halkoja. Saksalaiset myös jakoivat ruoka-annoksia vähävaraisille perheille.
Rovaniemellä saksalainen nähtiin usein kävelemässä adjutanttinsa kanssa asunnoltaan kauppalan keskustaan ilman suojavartiota. Paikallisilla lapsilla oli tapana kerjätä Dietliltä makeisia ja usein hänellä olikin taskussaan karkkeja.
Asemansa takia Dietl oli paljon tekemisissä etenkin Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilän kanssa. Samoin kenraali piti hyvänä ystävänään eversti Oiva Willamoa, joka johti Rovaniemellä sijainnutta Yhteysesikuntaa. Miesten välille muodostui pian luottamuksellinen suhde. Ystävyyttä vaalittiin virallisten neuvottelujen lisäksi lukuisilla yhteisillä ruokahetkillä, saunomisilla ja metsästysretkillä.
Myös suhteet marsalkka C.G.E. Mannerheimiin olivat joistakin erimielisyyksistä huolimatta kunnossa. Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivät 4. kesäkuuta 1942 olivat myös Dietlille ikimuistoiset.
Hän oli luonnollisesti mukana juhlallisuuksissa Imatralla, joihin yllätysvieraana saapui itse Adolf Hitler. Tervehtiessään luottoupseeriaan Hitler ilmoitti ylentäneensä hänet kenraalieverstiksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin Lapin armeijan nimi muutettiin 20. vuoristoarmeijaksi (20. Gebirgsarmee), koska muutoksen tiedettiin ilahduttavan Baijerista kotoisin ollut Dietliä.
Kalevi Mikkonen: Dietl. Lapin kenraali jatkosodan aikana. 350 sivua. Väyläkirjat-kustantamo.