Sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapautta pohtinut Mats Brommelsin selvitysryhmä esitti viime viikolla, että asiakas listautuisi sote-keskuksen asiakkaaksi ja sote-keskuksen täytyisi tarjota kansalaisille laaja valikoima palveluita yleislääkärin vastaanotosta neuvolaan ja sosiaalityöstä päihdetyöhön.
– Pahimmillaan tästä tulee suurten, yli 250 henkilöä työllistävien yritysten bisnes, joka käyttää sitten alihankkijaroolia niin kuin käyttää, Suomen yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala varoittaa.
Brommelsin mukaan palveluita voidaan tuottaa myös verkostomaisesti, jolloin sote-keskuksen itse tuottamiin palveluihin sisältyisi vain lääkärin, terveydenhoitajan, sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän vastaanotto ja loput sote-keskukselta edellytettävät palvelut olisivat yhteistyökumppaneiden tai alihankkijoiden tuottamia.
Kujalan mielestä on selvää, että jos lopullinen valinnanvapausmalli on sellainen kuin Brommelsin työryhmä esitti, sote-keskuksen aseman saavan palveluntuottajan on hankittava palveluita alihankkijoilta.
– Varmasti toimija paloittelee ne osakokonaisuuksiin ja hankkii ne alihankkijoilta.
Hankintalain voisi kiertää
Mutta ongelmaksi muodostuu se, että alihankkijoiden kilpailutuksessa täytyy noudattaa hankintalakia.
– Kun käytetään julkista rahaa, sote-keskuksista tulee hankintayksiköitä, joiden pitäisi kilpailuttaa alihankkijansa. Silloin tehdään tarjouskilpailuja ja silloin aito asiakkaan valinnanvapaus ei toteudu, Kujala sanoo.
Asian saisi korjattua sillä, että otettaisiin käyttöön palvelusetelijärjestelmä. Sote-keskuksen sijaan asiakas kilpailuttaa palvelun, eikä silloin tarvitse noudattaa hankintalakia.
– Asiakas saa valita palvelusetelijärjestelmän piiriin hyväksytyistä palveluista ja tuottajista sen tuottajan, Kujala sanoo.
Brommelsin raportissa ei ehdoteta palveluseteleiden käyttöä, vaan asiakkaalle annetaan jatkohoitoihin lähete. Brommels kertoi, ettei hän henkilökohtaisesti pidä nykyisestä palvelusetelijärjestelmästä, joka jättää omavastuuosuuden avoimeksi.
Kujala sanoo, ettei hän ole ymmärtänyt asiaperusteita, miksi Brommels tuomitsee palvelusetelijärjestelmän. Kujalan mielestä palvelusetelijärjestelmää voisi kehittää.
– Ei se, että kunnat eivät ole ottaneet sitä käyttöön kuuden vuoden aikana, kun laki on ollut voimassa, tee siitä huonoa. Yhtälailla sitä olisi voinut kehittää, sillä kyllä lähetejärjestelmääkin pitää tässä yhteydessä kehittää.
Selvitysryhmän esittämässä mallissa verkoston tuottajille maksetaan kiinteä korvaus ja asiakasmaksut ovat asiakasmaksulain mukaisia. Vaikka palvelusetelijärjestelmässä tuottaja saa nykyisin korvauksen suoritteiden perusteella, Kujala ei näe estettä, miksei palvelusetelituottajakin voisi saada kiinteää korvausta listautuneiden asiakkaiden perusteella.
Yksityinen voittaa kisan 6–0
Kujalan mielestä Brommelsin selvitysryhmän esityksessä on paljon hyvääkin. Hän kiittelee sitä, että asiakasmaksu eli hinta on kaikille sama palveluntuottajasta riippumatta. Kujala näkee, että se on yksityisen sektorin etu.
Kujala kertoo, että esimerkiksi fysioterapeutit ovat olleet huolissaan siitä, heikentyykö heidän asemansa, kun hinta on kaikilla tuottajilla sama, eikä asiakkaalta saa laskuttaa sen enempää.
– Kyllähän yksityinen voittaa kisan 6–0, Kujala toteaa.
Kun palvelusta maksettava korvaus lasketaan, laskentapohjana on Kujalan mukaan joko nykyinen julkisen palvelun hinta tai yksityisen ja julkisen palvelun hinnasta laskettu keskiarvo.
– Yksityinen tuottaa palvelun paljon halvemmalla kuin julkinen sektori nykyisin tekee. Tämä pätee aika monelle alalle. Kilpaillaan laadulla, ei hinnalla. Kyllä se on yksityisen etu ja mahdollisuus, ja se pistää julkisen juoksemaan nopeampaan.
Kujalan mielestä hyvää Brommelsin raportissa oli myös se, että kaikille tuottajille tulee omistajapohjasta riippumatta samanlainen hyväksymismenettely, jolla tuottajat pääsevät valinnanvapausjärjestelmään.
Hän on kuitenkin huolissaan siitä, että jos palveluntuottajille asetetaan liian tiukat vaatimukset palveluvalikoiman ja esimerkiksi raportointivelvollisuuden suhteen, niin se vaikeuttaa markkinoille tuloa.
Vain omatiimi turvaa pienten mukanaolon
Kujala vetoaa Ruotsin kokemuksiin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston raportin mukaan Ruotsissa osa maakäräjistä on vaatinut palveluntuottajilta niin laajoja palvelukokonaisuuksia, että pienten yritysten on ollut vaikeaa täyttää vaatimukset, jolloin ei ole syntynyt aitoa markkinaa.
– Nyt pitäisi hallituksen varoa, ettei aseteta liian kovia tuottajavaatimuksia.
Brommelsin selvitysryhmä esitti maaliskuisessa väliraportissaan yhtenä vaihtoehtona omatiimimallia, jossa palveluntuottajalta olisi vaadittu ainoastaan yleislääkärin ja terveyden- tai sairaanhoitajan vastaanottoa sekä sosiaalityöntekijää ja sosiaalineuvojaa. Tätä vaihtoehtoa on kutsuttu myös perhelääkärimalliksi. Kujalan pitää tätä mallia edelleen parhaana vaihtoehtona.
– Väliraportissa ollut omatiimimalli olisi ollut paras hallituksen tavoitteen kannalta, eli pienten ja uusien yritysten markkinoille pääsyn osalta.
Kujalan mukaan ainut tapa, jolla pystytään turvaamaan pienten yritysten mukanaolo, on se, että peruspalvelupaketti on riittävän pieni.
Kujala luottaa siihen, että poliitikot ymmärtävät omatiimimallin edut. Hallitus tekee omat linjauksensa valinnanvapausjärjestelmästä kesäkuun aikana.
