Ruotsissa yhä useampi rikollisjengien jäsen haluaa irti jengeistä, kertoo Dagens Nyheter.
Ruotsissa noin 9 000 ihmisen arvioidaan kuuluvan rikollisjärjestöön, jonka lisäksi 30 000 ihmisellä on yhteyksiä niihin. Yksistään Tukholmassa toimii 30 rikollisjengiä.Samaan aikaan yhä useampi jengeihin päätynyt ilmaantuu poliisin luo kertomaan, että haluaa jengeistä eroon.
– Potentiaaliset lähtijät ottavat meihin yhteyttä. He kertovat, etteivät jaksa enää. He eivät voi elää katsellen jatkuvasti olkapäänsä yli, kertoo Christer Tesserman, Tukholman poliisin lähtijäoperaatioiden ryhmäpäällikkö.
Jengeistä lähtijöiden määrä on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut. Vuonna 2020 poliisille ilmoittautui 92 ihmistä, kun taas viime vuonna luku oli noussut 286:een.
Tie irtautumiseen on kuitenkin kivinen. Lähtijöistä vain 30 prosenttia onnistuu saamaan koulu- tai työpaikan. Luku on kuitenkin noussut viisi prosenttiyksikköä vuodesta 2022.
Tesserman huomauttaa myös, että jokainen jengirikollinen maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 23 miljoonaa kruunua (noin 2 miljoonaa euroa) 15 vuoden aikana.
Koska jengien jäsenmäärän vähentäminen tuo suuria säästöjä, on viime aikoina lähtijöiden palveluihin alettu kiinnittää enemmän huomiota. Tukholman poliisilaitokselle onkin perustettu erillinen lähtijäosasto käsittelemään jengeistä lähtijöiden asioita. Kaikilla Tukholman 19 poliisialueella työskentelee myös lähtijäkoordinaattori.
Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Moni lähtijä kärsii vakavista mielenterveys- ja huumeongelmista.
– Jos he eivät ole itse tappaneet, he ovat nähneet heidän parhaiden ystävänsä kuolevan, Tesserman harmittelee.
Matalamman tason lähtijöille apua voidaan antaa paikallistasolla, mutta korkean profiilin lähtijöille, joihin saattaa kohdistua jopa kuolemanvaara, on luotu erillinen prosessi. Tällöin mukaan tulevat myös sosiaalipalvelut ja henkilö siirretään toiselle alueelle.
– Koko Ruotsi on työkenttämme. Kun aloitin vuonna 2021, siirsimme lähtijöitä Tukholman eri alueille. Nyt pyrimme varmistamaan, että he pääsevät mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti, Tesserman kertoo.
Myös Ruotsin vankeinhoitolaitoksen toimintaosaston johtaja Emma Ekstrand jakaa Tessermanin näkemyksen. Hänen mukaansa jengistä irtautuvan kannattaa katkaista kaikki siteensä entiseen elämään ja muuttaa mahdollisimman kauas paikkaan, josta ei entuudestaan tunne ketään. Tilanne voi olla jopa niin paha, ettei lähtijä saa nähdä edes omaa lastaan.
Haasteita tuottaa myös se, että kaikki jengiläiset eivät välttämättä uskalla irtautua, vaikka haluaisivatkin. Luottamusta yritetään rakentaa muun muassa varmistamalla, että poliisiasemilla ei saa edes keskustella lähtijöistä.
– Meidän on oltava kuin ankkuri [lähtijöille]. Se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä ajan kanssa, Ekstrand tiivistää.
