Venäjään erikoistunut ranskalaishistorioitsija Françoise Thom huomauttaa Desk Russien artikkelissaan, että länsimailla ja Ukrainalla on kaikki tarvittava Venäjän voittamiseksi. Länsimaiden taloudelliset voimavarat ovat ylivoimaiset verrattuna Venäjään, samoin teknologia ja sotilaalliset kyvyt. Kaiken lisäksi kansainvälinen oikeus on länsimaiden puolella.
– Tästä huolimatta [Vladimir] Putin uskoo, että tuulen olevan hänelle myötäinen niin voimakkaasti, ettei hän enää peittele muuttumattomia tavoitteitaan Ukrainassa ja muualla. Miten päädyimme tähän tilanteeseen? ihmettelee Thom.
Thom hakee vertailukohdan Suomen talvisodasta. Lokakuussa 1939 Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatsheslav Molotov lupasi Tukholman lähettiläälleen Aleksandra Kollontaille, että puna-armeija marssii Helsinkiin kolmessa päivässä.
– Suomalaisten sankarillinen vastarinta ja yllättävä menestys herättivät demokratioiden ihailua ja tuenosoituksia Pariisista, Lontoosta ja Washingtonissa.
Ranska ja Britannia olivat tarjoamassa apua siinä vaiheessa, kun Suomen puolustustaistelun voimat olivat ehtyneet ja rauhansopimus oli väistämätön.
Aikansa diplomaattilähteisiin viitaten Thom toteaa, että Ranskan ja Britannian sodanjohdon tarkoitus oli pilata apuretkikuntasuunnitelmat ”niin huolimattomalla valmistelulla, että lopulta olisi liian myöhäistä”. Ranskan pääministerin Édouard Daladier oli puheissaan uhmakas, mutta tosiasiassa jahkaili äärimmilleen Suomen avustamisessa.
– Historia on kaikukammio. Jos me tänään annamme Ukrainan teuraalle samaan tapaan kuin Suomen talvella 1939–1940, saatamme pian kohdata aivan toisen luokan katastrofin diktatuurien akselin läntistä sivilisaatiota kohtaan tunteman vihan edessä, arvioi Thom.
Samaan aikaan Kremlin propaganda kuiskutteli länsimaiden korviin, että länsiliittoutuneiden interventio Suomen avuksi ajaisi Stalinin Hitlerin syliin, kun taas Stalin olisi valmis neuvottelemaan länsimaiden kanssa.
”Venäjä pelottelee ydinaseilla ja demoralisoi”
Thomin mukaan nykyaikana tulisi lukea uudelleen ranskalaishistorioitsija Marc Blochia, joka kirjoitti kesällä 1940 teoksessaan L’Étrange Défaite aikalaisistaan, että nämä eivät laiskassa itsekkäässä mukavuudenhalussaan kyenneet näkemään eroa itse aloitetun ja pakotetun sodan eli murhan ja itsepuolustuksen välillä.
Hän korostaa nyky-Venäjänkin turvautuvan ”kollektiivista länttä” vastaan käymässä psykologisessa sodassa kahteen keinoonsa: ydinasepelotteluun ja demoralisointiin.
– Tarkoitus ei ole ainoastaan pelotella läntisiä demokratia epäämään Ukrainan voitto (mikä on ollut tavoitteena konfliktin alusta lähtien), vaan ennen kaikkea tarjota näille perusteluja pelkuruuden ja Ukrainan hylkäämisen oikeuttamiseksi.
Thomin mukaan Venäjä on osoittanut olevansa vaikutustyössään ”äärimmäisen kekseliäs”.
– Ensimmäinen tavoite on tuhota Ukrainan asian moraalinen ylemmyys. Kaikki korostetut asiat palvelevat tätä tavoitetta: Kiovan eliitin korruptio, johdon tyytymättömyys, presidentti [Volodymyr] Zelenskyin esiintyminen parrasvaloissa jne.
Historioitsija mainitsee esimerkkinä myös Venäjän ”pseudohumanitäärisen retoriikan”.
– Tehdään loppu ukrainalaisten kärsimyksistä, jotka joka tapauksessa kaatuvat takaisin venäläisten valtaan, joka ei ole nyt niin kaukana kuitenkaan jne.
Myöskään ei tule unohtaa ”vanhaa koettua ja hyväksi todettua” argumenttia, jonka mukaan ”läntinen vihamielisyys ainoastaan vahvistaa Pekingin ja Moskovan välisiä suhteita, kun lännen etujen mukaista olisi vetää Venäjä pois Kiinan vaikutusalueelta.”
– Alusta alkaen Kreml on tietoisesti pelannut länsimaiden heikkouden varaan ja innokkaasti tarjonnut kokonaisen valikoiman viisasteluja, joilla oikeuttaa tulevaisuuden periksi antamiset, toteaa Thom.
”Pelkkä Hamas riitti unohtamaan Ukrainan”
Ranskan Suomen-avustuspolitiikan kariutuminen johti Daladierin hallituksen eroon maaliskuun lopulla 1940, mikä Thomin arvion mukaan kertoi aikalaisten ymmärtäneen katastrofin suuruuden. Sen sijaan nykyranskalaisista ei voi historioitsijan mukaan sanoa samaa.
– Tänä päivänä Venäjän voitto Ukrainasta hädin tuskin liikuttaa kansalaisiamme, joilla ei ole pienintäkään hajua siitä, mikä on panoksena tässä konfliktissa.
Thomin mukaan nykyajan ”päivittäinen uutispommitus” on tuottanut ”häilyvän maailmankuvan, jossa sensaatiouutiset seuraavat toisiaan”. Tarkoituksena on herättää vain tunteita, jotka sitten hakeutuvat uuteen kohteeseensa. Uudet uutistapahtumat syrjäyttävät ja pyyhkivät aiemman, mutta ”ainoastaan tunteiden vyöry on pysyvää”.
– Pelkkä Hamasin näyttävä hyökkäys Israeliin auttoi meitä unohtamaan Ukrainan uhrauksen. Lähi-idän nostattamat intohimot ovat vieneet pois huomion Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta ja hämmentäneet mielemme siitä, mitä todella on pelissä: Euroopan kansakuntien vapaus.
