Vaikka moni saattaa pitää nykyajan vertaamista 1930-lukuun kuluneena, yhtäläisyyksiä nousee ruotsalaiskolumnisti ja -kirjailija David Lagercrantzin mielestä esiin päivä päivältä enemmän. Siksi onkin hänen mukaansa käsittämätöntä, miksi länsi ei tee enemmän Adolf Hitleriin rinnastuvan Vladimir Putinin pysäyttämiseksi, kun siihen vielä olisi tilaisuus.
– Ruotsilla oli myös 1930-luvun lopulla suuria sisäisiä ongelmia: työttömyyttä, asuntopulaa, fasistien ja kommunistien välistä polarisaatiota, kasvavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Yksi asia loi kuitenkin varjon kaiken muun ylle, vaikka kaikki eivät sitä nähneet: natsi-Saksa. Meitä uhkasi silloin vakavasti natsismi eikä mikään muu, enkä näe, että tilanne olisi nyt kovin toisenlainen, Lagercrantz toteaa Expressen-lehdessä.
– Meitä kuormittavat nytkin jengirikollisuus, talousvaikeudet, terveydenhuolto, kotouttaminen ja sosiaaliset jännitteet. Niin epämukavia ongelmia kuin ne ovat, ne ovat kuitenkin demokratian melko tavanomaisia huolia, hän sanoo.
– Putinin Venäjä on jotakin aivan muuta. Se on eksistentiaalinen uhka koko elämäntavallemme. Kun olemme lähestymässä täyttä myrskyä – tilannetta, jossa lukuisat huolestuttavat tekijät kohtaavat – tuntuu rikolliselta olla reagoimatta nykyistä voimakkaammin, hän painottaa.
Lagercrantz muistuttaa Putinin uhonneen äskettäisessä linjapuheessaan jälleen kerran Venäjän ydinaseilla ja varoitelleen hyökkäyksestä Eurooppaan.
– Hänen Venäjällään tehostetaan sortotoimia, tapetaan vastustajia, sensuuri on tiukkaa ja propaganda läpäisee yhteiskunnan joka sopukan. Ja aivan kuten Saksassa 1930-luvulla, koko kansakuntaa ollaan valjastamassa sotatalouteen, Lagercrantz sanoo.
Ruotsin Ukrainalle antama tuki – viimeisimmät aseapupaketit mukaan lukien – vastaa hänen mukaansa noin puolta prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
– Tanska antaa neljä kertaa enemmän suhteessa bkt:hen. Minua tämä paitsi järkyttää, myös pelottaa, sillä tukemme Ukrainalle ei ole apua, vaan osa omaa puolustustamme. 1930-luku – kuten koko historia – opettaa, että kun hyökkäyssota on kerran aloitettu, sitä myös jatketaan, hän toteaa.
– Pahuuden psykologian mukaan julmuus ja välinpitämättömyys ihmishenkiä kohtaan ajan myötä vain lisääntyvät, eikä mikään rohkaise diktaattoreita enempää kuin menestys taistelukentällä – erityisesti silloin, kun he Putinin tavoin katsovat, että he eivät käy sotaa vain tiettyä valtiota, vaan koko järjestelmää, länsimaista demokratiaa, vastaan.