Vuosi oli 2014, kun Venäjän aseistamat joukot miehittivät 17-vuotiaan Artem Kariakin kotikaupungin Kadiivkan. Siitä alkoi kahdeksan vuotta kestänyt operaatio, jossa Kariakin piilotti sympatiansa Ukrainaa kohtaan ja ryhtyi vakoojaksi. Asiasta kertoo The Times.
Kariakin kertoo, että hän kutisti noina vuosina tuttavapiirinsä minimiin. Moni pakeni Ukrainan hallitsemille alueille, mutta hän päätti jäädä pitämään huolta sairaasta äidistään.
Miehityksen aikana Kariakin ryhtyi lähettämään Ukrainan tiedusteluorganisaatioille tietoja Venäjän sotilastukikohtien sijainneista, sotilaiden liikkeistä ja Kremlin hallitsemien tehtaiden ja teollisuuslaitosten toiminnasta.
Tiedoista olikin lopulta hyötyä. Kun Kariakin lopulta pakeni alueelta kesäkuussa 2022, pystyi Ukraina käyttämään Kariakinin lähettämiä tietoja iskeäkseen Wagner-palkkasotilasryhmän tukikohtaan. Iskussa kerrotaan kuolleen 150 venäläissotilasta.
Työ ei ollut helppoa, ja kerran Kariakin jäi melkein kiinni. Kariakinin ex-tyttöystävä, jolle hän oli kertonut vakoilustaan, kertoi tästä omalle ex-poikaystävälleen, joka oli Kreml-mielinen aktivisti. Ex-poikaystävä ilmestyi Kariakinin kotiovelle ja kertoi puukottavansa hänet, mikäli huhut ovat totta.
– Tapailimme kolmen vuoden ajan ja sitten yhtenä päivänä hän kertoi ex-poikaystävälleen kaiken minusta. En vieläkään tiedä miksi hän teki niin, Kariakin pohtii.
Kariakinin onneksi paikalliset viranomaiset eivät epäilleet mitään. Koska Kariakin oli jäänyt vapaaehtoisesti alueelle, huhut eivät heidän mukaansa voineet olla totta.
Miehityksen aikana Kariakin ylläpiti myös anonyymiä tiliä sosiaalisessa mediassa, jonne hän päivitti venäläisjoukkojen sijainteja. Viime vuonna hän paljasti julkisesti, että hän oli tilin takana. Kadiivkassa reaktio oli jäinen: Moni syyttää Kariakinia Ukrainan iskuista kaupunkiin sekä omaistensa kaatumisista rintamalla.
– Jokaisessa perheessä on joku, joka on loukkaantunut tai kuollut sen jälkeen, kun hänet on mobilisoitu Venäjän armeijaan, Kariakin kertoo.
Tästä huolimatta Kariakin myöntää, että enemmistö asukkaista on täysin Kreml-mielisiä. Kariakinin vanhempien haudat Kadiivkassa on jo ehditty vandalisoimaan Venäjän lipuilla kostona Kariakinin vakoilusta. Monet asukkaat ovat kertoneet ottavansa Kariakinin vangiksi, kiduttavansa ja tappavansa hänet, mikäli hän ikinä astuu jalallaan kaupunkiin.
– Taistelutoverini sanovat, että jos koskaan valtaamme kaupungin, minun on käytettävä maskia, jotta ihmiset eivät tunnistaisi minua, Kariakin toteaa.
Kariakin syyttää asukkaiden reaktiosta Venäjän propagandaa, jota on pumpattu kaupunkiin kohta vuosikymmenen ajan. Useimmat asukkaat eivät näe televisioistaan Ukrainan TV-kanavia, eivätkä ymmärrä, miksi Ukraina taistelee.
Hän kuitenkin muistuttaa, että monet Ukrainaa tukeneet asukkaat joutuivat pakenemaan kaupungista jo ajat sitten. Heitä on edelleen satoja, ja he jatkavat Kariakinin työtä kaupungissa.
– Minulle ei ole tärkeää kuinka moni tulee tervehtimään meitä kun Ukraina vapauttaa alueen, koska tiedän kuinka monet ihmiset, jotka joutuivat jättämään kotinsa, tulevat palaamaan Ukrainan lippujen kanssa, Kariakin sanoo.
Nykyään Kariakin taistelee rintamalla Kramatorskissa. Nuorempana hän kertoo olleensa jalkapallohuligaani, joka taisteli vastakkaisen jalkapallojoukkueen ”ultria” vastaan. Kun Venäjä hyökkäsi, huligaanit sopivat aselevosta ja taistelevat nyt yhdessä armeijassa Venäjää vastaan.
– Olemme ukrainalaisia, eikä välillämme voi olla vihamielisyyttä niin kauan, kun Venäjä haluaa tappaa meidät kansakuntana, Kariakin tiivistää.
