Taas kerran on sekä yhdysvaltalainen että suomalainen media herännyt pelottelemaan Donald Trumpilla ja Natolla. Tämä tarina toistuu säännöllisin väliajoin aina, kun löydetään jostain uusi taikka vanha lauseenpätkä, jossa Trump viittaa aiheeseen tavanomaisella tajunnanvirtamaisella tavallaan.
Heti on tarjolla median varoituksia siitä, että Valkoiseen taloon ehkä palatessaan Trump aikoisi poistaa Yhdysvallat Natosta, kieltäytyä puolustamasta hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tai jollain muulla tavalla alkaisi kaivaa maata Naton alta.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi, kuinka Trump ilmoitti vaalitilaisuudessaan Etelä-Carolinassa, etteivät amerikkalaiset joukot tulisi apuun, jos Venäjä hyökkäisi sellaiseen eurooppalaiseen Nato-maahan, joka ei täytä puolustusmenovelvoitteitaan. Kuulemma hänen mukaansa ”Venäjälle pitäisi antaa vapaat kädet” tällaisissa tapauksissa.
Itse asiassa Trump kertoi kyseisessä Etelä-Carolinan tilaisuudessa vain sen saman tarinan, jota hän on toistellut useissa eri versioissa jo vuosikausia. Yksityiskohtaisemmin hän kertoi tarinan jo vuonna 2021 Princetonin yliopiston professorille Julian Zelizerille kirjaa The Presidency of Donald J. Trump varten. Sittemmin se on ollut esillä useissa eri haastatteluissa ja puheissa. Tarinan tarkoitettu (ja joka kerralla myös ääneen lausuttu) opetus on Trumpin mukaan siinä, miten hänen onnistui uhkailulla ja painostuksella vahvistaa Natoa ja pakottaa yhä useammat sen suurista eurooppalaisista jäsenmaista käyttämään puolustukseensa vähintään yhdessä sovitun kahden prosentin verran bruttokansantuotteestaan, mielellään neljä prosenttia tai siitäkin enemmän.
Jonkun nimeltä mainitsemattoman suuren Nato-maan johtaja oli Trumpin mukaan kysellyt häneltä jossain vaiheessa hänen presidenttikauttaan, josko Yhdysvallat tulisi apuun hädän hetkellä, vaikkei kyseinen maa käyttänyt puolustukseensa tuota sovittua kahta prosenttia. Koska Trumpin päämääränä oli saada jokainen Nato-maa yltämään vähintään tuohon prosenttiosuuteen, hän uhkaili velvoitettaan pakoilevia Yhdysvaltain Natosta eroamisella ja tuen epäämisellä tuollaisessa hypoteettisessa tilanteessa. Näin täytyi tuollaisille maille hänen mielestään puhua, jotta päämäärään päästäisiin.
Yhdessä tarinan versiossa Saksan silloinen liittokansleri Angela Merkel mainittiin suoraan painostuksen kohteeksi. Hänelle Trump väitti painostuksensa kulussa antaneensa myös pienen valkoisen lipun, jottei sellaista tarvitsisi erikseen lähteä hankkimaan kohta kai koittavaa Venäjälle antautumisen hetkeä varten. Trumpin mukaan tämä seuraisi jotakuinkin vääjäämättä puolustuksen laiminlyömisestä – ja alistumisesta riippuvuussuhteeseen Venäjän kanssa silloin rakenteilla olleen Nord Stream-kaasuputken kautta (jota Trump vastusti ja jota vastaan hän asetti pakotteita).
Uhkailu epäilemättä kylvi epäluuloa siitä, voisiko Trumpin Yhdysvaltain tukeen luottaa tosipaikassa, ja tällä oli negatiivisia vaikutuksia. Mutta puhtaan konkreettisin mittarein arvioituna Nato oli Trumpin toimien takia todellakin sotilaallisesti vahvempi hänen kautensa jälkeen kuin ennen hänen kauttaan. Sen yhteinen puolustusbudjetti oli suurempi ja Nato-maat käyttivät enemmän rahaa varsinkin sen eniten uhattujen Baltian jäsenmaiden puolustamiseen.
Trumpin kauden alkaessa vain kaksi Nato-maata, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, olivat kunnioittaneet tuota kahden prosentin BKT-velvoitetta (teknisesti kolmas oli Kreikka mutta tämä johtui vain sen BKT:n dramaattisesta romahduksesta). Hänen kautensa päättyessä sitä kunnioitti jo seitsemän jäsenmaata ja pian tuon kauden jälkeen yksitoista.
Tätä lopputulemaa Donald Trump oli uhkailuillaan tavoitellut. Samaa olivat tavoitelleet myös George W. Bush ja Barack Obama, mutta tulosta ei vaan heidän tyylillään tullut. Myös Obama oli tukistuksissaan kutsunut Naton suuria eurooppalaisia jäsenmaita ”vapaamatkustajiksi” ja ”pummeiksi”. Trump päätti valtaan tultuaan valita jotakuinkin kovemmat keinot. Aina siitä lähtien hän on ylpeillyt sillä, miten nämä keinot, ilkeitä vaikka olivat, todellakin tuottivat tarkoitetun tuloksen – eli Naton vahvistumisen ja Yhdysvalloista riippuvuuden vähenemisen.
Tässä ei pitäisi olla mitään uutta ja ihmeellistä.
Läpi koko uransa Donald Trump on toistanut, kuinka EU:n rikkaiden Nato-maiden tulee maksaa enemmän omasta puolustuksestaan. Ne eivät voi vain odottaa Yhdysvaltain pitävän yllä koko liittokunnan pidäkettä – kuten se hänen aikanaan teki, kattaen peräti yli 70 prosenttia Nato-maiden yhteenlasketuista puolustusbudjeteista. Kustannus-hyöty-analyysejä harrastavasta ja maksimaalista voittoa tavoittelevasta liikemies-Trumpista tässä vaan ei ollut yhtään mitään järkeä.
Vaalipuheissa asiaa kannattaa pitää esillä, sillä keskivertoamerikkalainen on Trumpin kanssa täysin samaa mieltä näistä asioista. Kyselytutkimusten mukaan alle puolet amerikkalaisista kannattaa enää nykymallista Natoa juurikin näistä samoista syistä. Tilanne on ollut tämä jo vuosikausia. Nato-jäseniä halutaan kyllä olla jatkossakin ja Natoa pidetään tärkeänä ja kannatettavana, mutta sen eurooppalaisilta jäsenmailta halutaan ehdottomasti lisää rahaa. Erään ennen Ukrainan sotaa tehdyn kyselyn mukaan jopa kolme kymmenestä ei haluaisi Yhdysvaltain suojelevan kahden prosentin BKT-velvoitteesta lipeäviä Nato-maita, toisen mukaan tällä kannalla olisi melkein puolet.
Tällaiseen huutoon Trump on puheillaan vastaamassa, eikä median tulisi ottaa hänen tästä asiasta (tai mistään muustakaan) sanomaansa kirjaimellisesti, sillä mitään osaa siitä ei ole kirjaimelliseksi tarkoitettu. Tämän verran luulisi jo opitun aikoja sitten. Missä on median Trump-lukutaito?
Ja sellaisen Nato-maan, joka ei suostu lisäämään puolustusbudjettiaan nykyisessä Euroopan tilanteessa, tulisikin olla huolissaan. Siihen ei pitäisi tarvita Donald Trumpin muistutusta.
