Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen puoluejohtajista rakennettiin tarina yhtenäisestä viisikosta, vaikka se oli hyvin riitainen.
Ei tarvitse olla Enid Blyton eikä yleensäkään kirjailija, jotta voi tehdä tarinan. Riittää, kun tekijällä on valmiudet kirjoittaa tai politikoida. Sellaisia ovat journalistit ja poliitikot.
Tarinan ytimessä on Marinin hallituksen yhtenäinen johtoviisikko. Ryhmä johtavia naispoliitikkoja hallitsee Suomea koko vaalikauden, ja nyt sen jäsenet livistävät porukalla vastuusta.
Viisikon jäseniä olivat Marinin lisäksi puolueidensa puheenjohtajat Annika Saarikko (kesk.), Maria Ohisalo (vihr.), Li Andersson (vas.) ja Anna-Maja Henriksson (r.).
Tarina herättää väkisin kysymyksiä sen todenperäisyydestä. Oliko viisikko niin yhtenäinen kuin annetaan ymmärtää?
Ei ollut.
Keskustavasemmistolaisen hallituksen johto oli harvinaisen riitainen. SDP ja keskusta nokkivat jatkuvasti toisiaan. Toinen rintamalinja kaivettiin keskustan ja vihreiden väliin.
Marinin ministeristön talous- ja sisäpolitiikka vaikutti jatkuvalta kinastelulta, jos sitä vertaa esimerkiksi Paavo Lipposen (sd.) ja Matti Vanhasen (kesk.) hallituksien toimintaan.
Mielikuva koko vaalikauden hallinneesta joukosta on väärä. Neljä vuotta toimiva hallitus on koossa 48 kuukautta.
Marinin hallitus aloitti vasta joulukuussa 2019 ja lopetti reilun kolmen vuoden jälkeen kesäkuussa 2023. Hallituspäiviä kertyi 1289.
Vaikka Marinin hallitus ei ollut pätkäministeristö, viisikko toimi huomattavasti lyhyemmän ajan.
Ryhmä hallitsi Suomen vain noin 20 kuukautta. Se on alle puolet vaalikaudesta.
Hallituksen ministerikierto oli vilkasta. Se johtui useista syistä: hallituspuolueiden sisäisistä vaikeuksista, ministereiden henkilökohtaisista syistä.
Ydinryhmän lisäksi viisikossa piipahtivat ainakin Katri Kulmuni (kesk.), Jussi Saramo (vas.) ja Emma Kari (vihr.). Lisäksi Saarikko liittyi joukkoon lähes vuosi hallituksen nimittämisen jälkeen.
Viime vuoden eduskuntavaalien jälkeen edellisen hallituksen kaikki johtavat ministerit ovat luopuneet tai luopumassa puoluejohtajan tehtävistä. Kyse ei kuitenkaan ole yhteisestä joukkopaosta.
Viisikko ei livistänyt yhdessä, jos livisti lainkaan. Vaaleissa hallitus sai kansalta epäluottamuslauseen.
Andersson teki selväksi jo 2022, että hän haluaa pois puheenjohtajan tehtävästä 2024. Henriksson on johtanut ruotsalaista kansanpuoluetta kahdeksan vuotta. Lähtö tulee, koska hän haluaa Euroopan parlamenttiin.
Saarikon ratkaisun pääselitys on keskustan historiallisen huono tulos viime vaaleissa. Puheenjohtaja oli jatkuvasti vaikeuksissa hallituksessa ja puolueessaan.
Samoin kävi vihreille. Puolue menetti kolmanneksen edustajapaikoistaan. Vaalitulos ei jättänyt Ohisalolle vaihtoehtoja.
Sanna Marin on poikkeus. SDP voitti vaalit, mutta kokoomus voitti vielä enemmän. Kokoomus oli Marinin SDP:n suurin vastustaja. Kakkossijan jälkeen puheenjohtaja päätti lähteä kansainvälisille catwalkeille.
Viisikon jäseniä on syytetty vastuun pakoilusta. Luodit menevät selvästi kaikkien paitsi Marinin ohi.
Suomen talous on vaikeuksissa, ja Marin teki samalla tavalla kuin SDP vuonna 1991. Silloin se toiseksi suurimpana eduskuntapuolueena jättäytyi vapaaehtoisesti lama-ajan hallituksen ulkopuolelle.
Marin ja ministerit vetivät rekeä ja kantoivat vastuunsa vaalikauden loppuun. Suoritusta voi verrata Matti Vanhasen (kesk.) ja Jyrki Kataisen (kok.) ratkaisuihin. He jättivät pääministerin tehtävät vuosi ennen eduskuntavaaleja.
