Professori Mats Brommelsin johtama selvitysryhmä luovutti tänään valinnanvapautta pohtineen raporttinsa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle (kesk.).
Selvityshenkilöiden ehdottamassa mallissa sosiaali- ja terveyskeskus voisi olla julkinen, yksityinen tai kolmannen sektorin ylläpitämä.
Mallissa asiakas valitsisi ensisijaiseksi asiointipaikakseen sosiaali- ja terveyskeskuksen, joka tarjoaa valikoiman peruspalveluja. Asiakas listautuisi valitsemaansa sote-keskukseen vähintään puolen vuoden ajaksi. Jos asiakas ei tee itse valintaa, maakunta osoittaa hänelle sote-keskuksen lähialueelta.
Sote-keskus toimisi portinvartijana, joka arvioisi ammatillisin ja lainsäädännöllisin perusteisin kansalaisen oikeutta ja tarvetta muihin valinnanvapauden piirissä oleviin palveluihin.
Sote-keskus voisi muodostua eri palveluntuottajista, jotka verkostoituvat tai käyttävät alihankkijoita. Tämä mahdollistaisi pienempien ja paikallisesti toimivien sote-keskusten rekisteröitymisen valinnanvapauden piiriin kuuluviksi tuottajiksi. Ministeri Rehula sanoi, että hänen suurin huolensa on yhä se, miten yksinyrittäjät ja pk-yritykset kyetään ottamaan palvelutuotantoon mukaan.
Palveluntuottajilla on mahdollisuus tehdä palvelualoite ja ilmoittaa valmiutensa ottaa hoitaakseen osia maakunnan ylläpitämästä palvelutuotannosta.
Selvitysryhmä esittää, että valinnanvapaus ulotettaisiin asteittain sosiaalipalveluihin.
Näitä palveluita asiakas saa, näitä ei
Sote-keskuksen tuottamiin peruspalveluihin kuuluu sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalityö, sosiaaliohjaus, sosiaalinen kuntoutus, perhetyö, päihdetyö, mielenterveystyö, kasvatus- ja perheneuvonta, yleislääkärin vastaanotto, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan itsenäinen vastaanotto, lasten- ja äitiysneuvola sekä muu terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy.
Muut valinnanvapauden piiriin kuuluvat peruspalvelut ovat: kotipalvelu, kotisairaanhoito, asumispalvelut, laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut, kuntoutus- ja terapiapalvelut, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, suun terveydenhuolto ja muut erityispalvelut, kuten ravitsemus- ja puheterapia ja jalkojen hoito. Asiakas valitsee palveluntuottajan saatuaan sote-keskuksesta lähetteen tai palveluohjauksen tai viranomaisen etuuspäätöksen.
Suun terveydenhuollossa asiakas valitsee auktorisoidun palveluntuottajan ilman palveluohjausta. Alle 18-vuotiailta ei peritä asiakasmaksua suun terveydenhuollosta.
Selvitysryhmä esittää, että nykyisin yksityissektorin palveluista maksettavat Kela-korvaukset poistetaan. Yksityiset ja kolmannen sektorin palveluntuottajat voivat listautua palveluntuottajiksi ja osallistua silloin julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottamiseen.
Jäljelle jää myös puhdas yksityinen sektori. Työryhmä esittää, että jatkossa asiakas maksaa kokonaan itse esimerkiksi gynekologin ja silmälääkärin palvelut, jotka eivät kuulu edellä listattuihin peruspalveluihin eivätkä valinnanvapauden piiriin.
Julkisesti rahoitettuihin erikoistason palveluihin asiakas pääsee, mikäli sote-keskus katsoo sen tarpeelliseksi. Valinnanvapauden piiriin sisältyvistä erikoispalveluista selvitysryhmä ei ole tehnyt esitystä, vaan se on antanut niistä ainoastaan esimerkkejä, kuten kaihileikkaus.
Lakisääteisen työterveyshuollon rahoitus ja järjestäminen jatkuu nykyisenkaltaisena.
Erilaisia rahoitusmalleja
Maakunta maksaa kapitaatioperusteisen korvauksen sote-keskukselle peruspalvelujen järjestämisestä sinne listautuneiden asiakkaiden perusteella. Peruspalvelujen korvausmalli on tarvevakioitu kapitaatio, johon voidaan liittää laatu- ja vaikuttavuustavoitteiden toteutumiseen liittyvä lisärahoitus.
Korvaus lasketaan sote-keskuksen asiakkaaksi listautuneen väestömäärän perusteella ja lisäksi huomioidaan väestön palvelujen tarve. Tarpeeseen vaikuttavat erityisesti väestön ikärakenne ja sosioekonominen asema.
Palvelukohtaiset asiakasmaksut perii maakunta, mutta ne tuloutetaan palvelun tuottaneelle sote-keskukselle. Asiakasmaksu on samasta palvelusta sama tuottajasta riippumatta.
Muiden palveluiden osalta rahoitusmallit määritellään palveluittain. Korvaus voi olla suoriteperusteinen tai kiinteiden ja muuttuvien rahoituserien yhdistelmä palvelujen luonteeseen sopien. Vaihtoehtona voi olla myös hoitoepisodin kiinteä rahoitus eli tuote- tai pakettihinnoittelu tai henkilökohtainen budjetointi.
Suun terveydenhuollon tuottajat saavat rahoituksensa asiakasmaksuina ja lisäksi palveluntuottajille maksetaan tuote- ja suoriteperusteisia korvauksia.
