Työn tuottavuus kasvoi Ruotsissa keskimäärin 2,3 prosenttia, mutta Suomessa vain 1,2 prosenttia vuodessa vuosina 2001-2021.
Tämä selviää taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjolan Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (1/2024) julkaistusta artikkelista, jossa hän vertaili maiden välistä työn tuottavuutta ja kehityksen taustalla olevia syitä.
Pohjolan mukaan 1,1 prosenttiyksikön erosta 0,9 prosenttiyksikköä syntyi kokonaistuottavuuden ja 0,2 prosenttiyksikköä pääoman suuremmasta kontribuutiosta Ruotsissa.
Kansantalouden perushintaisen bruttoarvonlisäyksen volyymi kasvoi Suomessa Ruotsin kanssa lähes samaa tahtia vuosituhannen alusta vuoteen 2008 saakka, mutta sen jälkeen kasvu pysähtyi Suomessa peräti kymmeneksi vuodeksi. Koko tarkastelujaksolla 2001-2022 bruttoarvonlisäys kasvoi Suomessa 26 prosenttia ja Ruotsissa 48 prosenttia.
Pohjolan mukaan Suomen ongelmana ei ole investointien ja pääoman puute vaan kokonaistuottavuuden heikko kasvu ja korkean tuottavuuden pääoman puute.
Pääomavaroittain tarkastellen Ruotsin ylivoima on syntynyt ICT-pääomasta: tietokoneista, ohjelmistoista ja tietokannoista.
Pohjola muistuttaa, että Ruotsissa työn tuottavuuden taso (bkt jaettuna työtunneilla) on ostovoimakorjattuna ollut jo pitkään yhtä korkea kuin Yhdysvalloissa. Se osoittaa Pohjolan mukaan, että korkea tuottavuus voidaan saavuttaa myös sellaisissa yhteiskunnissa, joissa julkinen sektori on verrattain suuri.
Pohjolan mukaan on hämmästyttävää, ettei kansantalouden markkinasektori ole Suomessa kiihdyttänyt kansantalouden kasvua ollenkaan vuoden 2008 jälkeen. Talouskeskustelussa usein mainittu ”kasvun menetetty vuosikymmen” johtuu tästä ongelmasta.
– Voi toki olla, että julkisen sektorin tai muun tuetun tuotannon suuruus ja tuottavuusongelmat ovat epäsuorasti markkinatuotannon heikon kasvun takana. Ne eivät kuitenkaan voi olla niin suuria, että selittäisivät kasvueron, Pohjola kirjoittaa artikkelissa.
Markkinatuotannon osuus kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä oli sekä Suomessa että Ruotsissa yhtä suuri – noin kaksi kolmasosaa – vuoteen 2008 saakka. Sen jälkeen eroa on syntynyt niin, että vuonna 2022 osuus oli Suomessa 62 ja Ruotsissa 68 prosenttia.
– Ero Ruotsin hyväksi selittyy palvelualojen kasvaneella merkityksellä. Sekä bruttoarvonlisäyksen, työn tuottavuuden että tehtyjen työtuntien kertyneet kasvut olivat Ruotsissa kaksinkertaisia Suomeen verrattuna koko ajanjaksolla. Mutta koska työn tuottavuus on työn määrää tärkeämpi kokonaistuotannon kasvun lähde, selittyy Ruotsin parempi menestys tuottavuuden ripeämmällä kasvulla. Ero Suomeen on syntynyt vuoden 2008 jälkeen, Pohjola kirjoittaa.
Toimialoittaisessa tarkastelussa Ruotsin parempi tuottavuuskehitys on syntynyt palveluissa, erityisesti tietointensiivisissä palveluissa. Näitä ovat muun muassa informaatio ja viestintä sekä rahoitus ja vakuutus. Teollisuus ja muu jalostus sen sijaan ovat kasvattaneet tuottavuutta yhtä paljon molemmissa maissa koko ajanjaksolla 2001-2022.
Selityksenä Suomen Ruotsia heikommalle tuottavuuskehitykselle ei voi Pohjolan mukaan olla julkisen tai muun markkinattoman tuotannon tehottomuus. Havainto selittyy kokonaistuottavuuden ja pääoman laadun pienemmillä kontribuutioilla Suomen markkinatuotannossa.
Pohjolan mukaan Ruotsi on pystynyt Suomea paremmin hyötymään jo pitkään maailmantaloudessa käynnissä olevasta rakennemuutoksesta, jossa teollisuuden merkitys vähenee ja palvelujen kasvaa.
– Samalla se ainakin osin selittää myös, miksi ICT-laitteet, ohjelmistot ja tietokannat ovat kiihdyttäneet työn tuottavuuden kasvua enemmän Ruotsissa kuin Suomessa, Pohjola kirjoittaa.