Teräsyhtiö SSAB ilmoitti tiistaina tekevänsä 4,5 miljardin euron fossiilittoman tuotantolaitoksen investoinnin Ruotsin Luulajaan. Toisena vaihtoehtona ollut Raahen terästehdas jäi kakkoseksi. Teräsyhtiön päätös on herättänyt julkista keskustelua, onko Suomi edelleen houkutteleva investointikohde.
Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori Timo Rothovius muistuttaa, että Suomessa investoinnit ovat olleet finanssikriisin jälkeen pahasti lamaantuneena, kun tilannetta vertaa tärkeimpiin kilpailijamaihin.
– Hälyttävää on, että Suomessa on investoitu seiniin. Rakennusinvestoinnit kattavat meillä yli 60 prosenttia kaikista investoinneista. Koneisiin ja laitteisiin menee ainoastaan noin 20 prosenttia investoinneista. Tilanne on johtanut siihen, että kilpailukyky on meillä työn tuottavuuden jämähtämisen takia erittäin heikko ja jäänyt selkeästi jälkeen kilpailijamaista, erityisesti Ruotsista, hän havainnollistaa.
Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat myös vähentyneet. Tämä on hidastanut uusien innovaatioiden syntyä ja tuottavuuskehitystä. Lisäksi Suomessa ei ole syntynyt tarpeeksi uusia ja houkuttelevia vientituotteita.
Kilpailukyvyn parantaminen ja investointiympäristön houkuttelevuuden kasvattaminen vaatisivat professorin mukaan rakenteellisia uudistuksia.
– Meillä on työttömyysturva, joka ei kannusta työntekoon. Sen rakenne pitäisi muuttaa siten, että työnteko kannattaa aina. Työn verotus pitäisi saada alemmaksi, jotta ihmiset tekisivät töitä. Työmarkkinoiden jäykkyydet pitäisi purkaa. Esimerkiksi paljon puhuttu paikallinen sopiminen varmasti auttaisi. Lisäksi tarvitsemme ehdottomasti työperäistä maahanmuuttoa, Rothovius listaa.
Hän mainitsee myös viranomaisprosessien toimivuuden tehostamisen. Luvitusjärjestelmä sen sijaan on Rothoviuksen mukaan varsin sujuva suhteessa kilpailijoihin.
– SSAB:n Raaheen suunnittelema investointi on tästä hyvä esimerkki. Sehän ei kaatunut lupiin: olimme lupien osalta paljon nopeampia kuin Ruotsissa. Luvituksesta jonkin verran puhutaan mutta en näe, että se olisi se suurin ongelma.
Rothoviuksen mukaan myös yrityksille annettavat tuet pitäisi kohdentaa paremmin. EU:ssa on ollut viime vuosina käynnissä kova valtiontukikilpailu, johon myös Yhdysvallat on vastannut IRA-ohjelmallaan.
– Jos haluamme isoja hankkeita, valitettavasti maailma on sellainen, että niitä on pakko tukea. Emme voi yksin jäädä siitä pois. Meillä käytetään paljon rahaa tukiin mutta pitäisi miettiä paremmin, mitä kohteita tuetaan, hän perustelee.
Rothovius mainitsee eräänä merkittävänä ongelmana rahoituksen saatavuuden, joka koskettaa varsinkin p&k-yrityksiä.
– Uudet työpaikat ja talouden uudistuminen tulee paljon p&k-yritysten kautta. Tällä hetkellä on todella vaikea saada rahaa, ellei ole vakuuksia. Tämä on yksi syy, miksi meillä edelleen investoidaan seiniin; seiniin saa edelleen rahoitusta, mutta jos perustat firman eikä vakuuksia ole, et saa siihen mistään rahaa, hän havainnollistaa.
Professori muistuttaa, että rahoituksen hinta vaikuttaa suoraan myös investointilaskelmaan: mitä edullisemmin rahoitusta on tarjolla, sitä edullisempaa on investoida.
– Suomi ei jostain syystä ole tällä hetkellä kovin houkutteleva investointikohde ulkomaisten sijoittajien silmissä. Tämä havaitaan myös siitä, miten Helsingin pörssi on kehittynyt.
Rothovius uskoo, että hyvälle ja kannattavalle hankkeelle löytyy edelleen rahoitusta ulkomailta.
Hän pohdiskelee myös, miten sijoittajat hinnoittelevat Suomen maariskiä investointilaskelmiinsa.
– Suomi on reunamarkkina ja lähellä Venäjää, joten tänne suunniteltaviin investointeihin ehkä halutaan hieman korkeampaa tuottoa, koska ajatellaan, että riskit ovat isommat.
Rothovius mainitsee ongelmaksi myös sen, että Suomessa ei ole omasta takaa oman pääoman rahoittajia.
– Ruotsissa on esimerkiksi paljon perheyhtiöitä, jotka pystyvät rahoittamaan uusia ideoita. Meiltä ne puuttuvat melkein kokonaan.
