Ukrainan sota herätti länsimaat panostamaan maanpuolustukseen, mutta useimmat maat ovat nyt saman ongelman edessä: Yhä harvempi nuori on valmis palvelemaan asevoimissa ja kuolemaan maansa puolesta. Asiasta kertoo The Economist.
Saksa on asettanut tavoitteekseen nostaa asevoimiensa koon 182 000:sta 203 000:een vuoteen 2030 mennessä, Ranska taas 240 000:stä 270 000:een. Alankomaat on hiljattain aloittanut uuden ohjelman, jonka kautta vapaaehtoiset voivat liittyä armeijaan vuodeksi.
Alankomaiden asevoimissa palvelee tällä hetkellä noin 49 000 ihmistä. Luku on viidennes kylmän sodan huipusta, eikä asiaa helpota se, että joka kymmenes virka on täyttämättä.
Vaikuttaakin siltä, että modernissa maailmassa nuoret, individualistisemmat ja uraan keskittyvät nuoret eivät näe asevoimia varteenotettavana elämänsuuntana.
Monissa maissa ratkaisuksi on esitetty yleistä asevelvollisuutta. Naton 32 jäsenmaasta yleinen asevelvollisuus on kuitenkin käytössä vain kahdeksassa maassa. Moni maa luopui sitä kylmän sodan jälkeen, pitäen sitä turhana kulueränä maailmassa, jossa asevoimien tehtävä oli lähinnä rauhanturvatehtävät ja sissisodan vastainen toiminta kaukomailla.
Sen sijaan autoritääriset maat kuten Venäjä, Pohjois-Korea ja Iran eivät koskaan luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta. Demokraattisista maista poikkeuksen muodostavat myös Suomi, Israel ja Etelä-Korea.
Ei asepalveluskaan ole hopealuoti: Esimerkiksi Etelä-Korea on pyrkinyt asepalveluksen lisäksi houkuttelemaan väkeä armeijan harmaisiin karsimalla sadistisia aliupseereita ja lyhentämällä pakollista palvelusaikaa.
World Values Survey on tehnyt vuosikymmenten ajan arvotutkimuksia, joissa vastaajilta on kysytty olisivatko he valmiita taistelemaan kotimaansa puolesta. Luvut ovat monissa länsimaissa karuja.
Alankomaissa myönteisesti vastasi vain 36 prosenttia 16-29 -vuotiaista nuorista, Saksassa hieman yli 40 prosenttia. Ranskassa luku oli hieman alle 60 prosenttia ja Ruotsissa vähän yli 70 prosenttia.
Sanottakoon, että Suomessa luvut ovat hieman paremmalla tolalla. WVS:n kyselyssä saman ikäluokan suomalaisista 72 prosenttia oli valmiita taistelemaan. Kaikenikäisistä suomalaisista myönteisesti kysymykseen vastasi 75 prosenttia.
Värvääjät ovat yrittäneet houkutella nuoria palvelukseen vetoamalla isänmaallisuuteen, mahdollisuuksiin toteuttaa itseään sekä jaettuihin arvoihin. Saksan Bundeswehr on jopa rekrytoinut sosiaalisen median vaikuttajia mainostamaan asepalvelusta Tiktokissa ja Instagramissa. Sekään ei ole toiminut riittävän hyvin.
Saksalaisen politologin Herfried Münklerin mukaan tämä on ymmärrettävää. Vauraissa yhteiskunnassa ihmisten halu uhrata itsensä kansakunnan puolesta vähenee.
Münkler kutsuukin länsimaita ”jälkisankarillisiksi yhteiskunniksi”, joissa ihmiselämän ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin säilyttäminen on kaikista tärkein arvo.
Erityisen vähäinen halu taistella maansa puolesta on Saksan ja Italian kaltaisissa maissa, jotka hävisivät toisen maailmansodan, ja Espanjan ja Portugalin kaltaisissa maissa, joilla on pitkä sotilasdiktatuurien historia.
Ukrainan sota voi kuitenkin muuttaa nuorten asenteita. Wolfgang Wagnerin ja Alexander Sorgin uudessa tutkimuksessa on selvinnyt, että sodan läheisyys kasvattaa halua taistella maansa puolesta. Tämä selittänee, miksi Venäjän naapurimaiden nuoret suhtautuvat maansa puolesta taistelemiseen suopeammin kuin Länsi-Euroopan nuoret.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että laitaoikeiston ja laitavasemmiston kannattajat olivat kaikista haluttomampia taistelemaan. Innokkaimmin taistelemaan olivat valmiita maltillisen keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston kannattajat.
Positiivisia kokemuksia nuorten houkuttelemisesta asevoimiin on saatu Ruotsista. Maa luopui pakollisesta asepalveluksesta vuonna 2011, mutta otti sen rajatusti käyttöön uudelleen vuonna 2018. Kuusi vuotta myöhemmin 80 prosenttia asepalveluksen käyneistä suosittelisi palvelusta ystävilleen, ja 30 prosenttia värväytyi myöhemmin sopimussotilaiksi tai reserviin.
Ruotsin asepalvelus on myös yhdistänyt eri lähtökohdista tulevia nuoria ja hillinnyt poliittista polarisaatiota.
On kuitenkin epätodennäköistä, että kaikki länsimaat kykenisivät ottamaan käyttöön yleisen asevelvollisuuden – poliittista tahtoa ei yksinkertaisesti ole, ja liian moni näkee asepalveluksen jonkun muun tehtävänä.
Euroopan maiden kannattaisi kuitenkin harkita Suomen ja Ruotsin mallia. Yleinen asepalvelus, joka muodostaa luonnollisen osan nuorten elämänpolkua vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistaa, että sotilasuralle löytyy vapaaehtoisia jatkossakin.
