Nousua äänestysprosenteissa oli etenkin ensimmäisellä kierroksella ja 18-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa. Nuoret äänestävät kuitenkin vähemmän kuin vanhemmat ikäluokat ja etenkin nuoret miehet erottuvat muusta väestöstä alhaisella äänestysaktiivisuudella.
Kuluvan vuoden tammikuussa pidetyissä presidentinvaaleissa 18-vuotiaiden äänestäjien äänestysaktiivisuus oli ensimmäisellä kierroksella 67,9 prosenttia, 19-vuotiaiden 60,5 prosenttia ja 20–24-vuotiaiden 62,1 prosenttia.
Nämä luvut ovat kaikissa ikäluokissa selkeästi korkeampia, kuin vuoden 2018 presidentinvaalien äänestyksessä. Tuolloin 18–19-vuotiaiden äänestysaktiivisuus oli 52,3 prosenttia ja 20–24-vuotiaiden 48,1 prosenttia. Tämän vuoden vaalien toisella kierroksella 18-vuotiaiden äänestysaktiivisuus oli 59,5 prosenttia, 19-vuotiaiden 55,1 prosenttia ja 20–24-vuotiaiden 55,4 prosenttia.
– On hienoa huomata, että jo useammat vaalit jatkunut trendi 18-vuotiaiden äänestysaktiivisuuden noususta nähtiin myös presidentinvaaleissa. Äänestysinto kuitenkin laskee hieman 19-vuotiailla, mutta kääntyy taas uudelleen nousuun kaksikymppisillä. Vaikka nuorten äänestysaktiivisuuden kehitys on ollut viime vuosina positiivista, ei silti pidä unohtaa, että nuoret äänestävät selkeästi vähemmän kuin vanhemmat ikäluokat, muistuttaa Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin nuorten osallisuuden asiantuntija Silja Porkkala.
Kokonaisuudessaan ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti nousi vuoden 2018 vaaleista, joissa koko väestön äänestysprosentti oli 68,3 prosenttia. Nyt ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli 74,2, eli 5,9 prosenttiyksikköä korkeampi.
Toisella kierroksella äänestysaktiivisuus laski koko väestön tasolla 69,7 prosenttiin. Kaikista aktiivisimpia äänestäjiä vaalien molemmilla kierroksilla olivat 65–69-vuotiaat.
Eriytymiskehitys näkyy jo nuorissa äänestäjäryhmissä
Yhteiskunnallisen osallistumisten ja äänestyskäyttäytymisen on todettu eriytyvän monilla eri mittareilla. Näitä ovat esimerkiksi sukupuoli, koulutus- ja tulotaso sekä muu äidinkieli, kuin suomi, ruotsi tai saame.
Myös näissä presidentinvaaleissa nähtiin äänestyskäyttäytymisen eriytymistä niin, että esimerkiksi korkeammin koulutetut, naiset ja ylempiin tuloluokkiin kuuluvat äänestivät muita todennäköisemmin.
Vieraskielisten äänestäjien äänestysaktiivisuus jäi selvästi muuta väestöä pienemmäksi, korkeimmillaan vain 42,8 prosenttiin ensimmäisessä vaalissa.
Etenkin sukupuoleen perustuvat erot korostuvat nuoremmissa ikäryhmissä niin, että nuoret naiset äänestävät nuoria miehiä enemmän. Ero 20-24-vuotiaiden miesten ja naisten äänestysaktiivisuuden välillä oli vaalien toisella kierroksella jopa 18,5 prosenttia.
Nuorilla äänestäjillä ei ole myöskään ikänsä puolesta ole ollut mahdollisuutta saavuttaa sellaista sosioekonomista asemaa yhteiskunnassa, joka tukisi yhteiskunnallista osallistumista ja äänestämistä.
– Yhteiskunnallisen osallistumisen ja äänestämisen eriytymisestä on syytä olla erittäin huolissaan. Eriytymiskehitys alkaa jo varhain, joten sen juurisyihin tulisi puuttua mahdollisimman aikaisin. Nuorten osallisuuteen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista vain kokonaisvaltaisella otteella, jossa nuorten hyvinvointiin kiinnitetään laajemmin huomiota, sanoo Porkkala.
Huomiota tulee kiinnittää myös nuorten sisäisen kansalaispätevyyden eriytymiseen, jota tapahtuu tutkitusti sukupuolen ja sosioekonomisen taustan mukaan. Eroja sisäisessä kansalaispätevyydessä on todettu jo 15-vuotiailla nuorilla.
Sisäisellä kansalaispätevyydellä tarkoitetaan kokemusta omista kyvyistä vaikuttaa yhteiskuntaan ja ymmärtää yhteiskunnan toimintaa. Kaikille tarjottavalla ja laajasti nuoret tavoittavalla demokratiakasvatuksella voidaan tasata nuorten taustoista kumpuavia eroja.
Porkkalan mukaan meidän pitää lisätä erilaisista taustoista tulevien nuorten tosiasiallisia vaikuttamismahdollisuuksia sekä tukea nuorten kokemusta heidän omista kyvyistään ymmärtää ja osallistua yhteiskuntaan ja politiikkaan.
