Kun Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili viisi vuotta sitten Pariisissa, häntä isännöinyt Emmanuel Macron kutsui Saksan silloisen liittokanslerin Angela Merkelin ja EU:n komission puheenjohtajana toimineen Jean-Claude Junckerin mukaan neuvotteluihin viestiäkseen Euroopan yhtenäisyyttä.
Pari viikkoa sitten Xi oli jälleen Macronin vieraana Ranskassa. Junckerin seuraaja Ursula von der Leyen oli paikalla, mutta Saksan nykyinen liittokansleri Olaf Scholz ei.
Ranskan kokeneimpiin ulkomaantoimittajiin lukeutuvan Sylvie Kauffmannin mukaan Scholzin poissaolo oli omiaan heikentämään vaikutelmaa Euroopan yhtenäisyydestä ja osoitti, kuinka vaikeaa tiettyjen läntisten johtajien on ymmärtää kansainvälisissä suhteissa viime vuosina tapahtuneita syvällisiä muutoksia.
– Vuoteen 2022 saakka Ranska ja Saksa olivat harjoittaneet samankaltaista itsetyytyväistä politiikkaa suhteessa Venäjään. Maiden johtajat ovat kuitenkin tehneet erilaiset johtopäätökset silloisista virheistä, kirjeenvaihtajana Moskovassa, Varsovassa ja Washingtonissa toiminut Kauffmann toteaa Financial Times -lehdessä.
Vladimir Putinin aloitettua helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan Scholz teki välittömän pesäeron Venäjään, ja vuoden kuluessa Saksa pääsi eroon epäterveestä riippuvuudestaan venäläiseen maakaasuun. Saksan Kiina-suhteen osalta Scholz ei näytä Kauffmannin mukaan noudattaneen vastaavaa logiikkaa.
– Vaikka EU on koventanut suhtautumistaan Kiinaan, liittokansleri on valinnut oman tiensä ja kieltäytynyt vuonna 2022 Macronin ehdottamasta yhteisvierailusta Pekingiin. Viimekuisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa Brysselissä hän ei kertonut kollegoilleen Kiinan-matkastaan. Vaikka hänen tapaamisensa Xin kanssa kesti yli kolme tuntia, hän kommentoi sitä niukasti ja sovittelevasti, Kauffmann sanoo.
Kiinasta uusi Venäjä?
Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock ja talousministeri Robert Habeck, jotka suhtautuvat Kiinaan selvästi Scholzia kriittisemmin, eivät olleet mahtuneet mukaan vierailuvaltuuskuntaan toisin kuin kaksitoista saksalaisten suuryritysten johtajaa.
Tämä kertoo Kauffmannin mielestä siitä, että Scholz suhtautuu yhä Kiinaan ensisijaisesti tärkeänä kauppakumppanina – aivan kuten Venäjään ennen helmikuuta 2022.
Tällainen ajattelu sivuuttaa Kauffmannin mukaan maailmantaloudessa tapahtuvan rakennemuutoksen, jossa kiinalaiset yritykset ovat nousemassa arvoketjussa ylöspäin ja ohittamassa saksalaiset yritykset.
Macronin suhtautuminen niin Kiinaan kuin Venäjäänkin perustuu hänen mukaansa pikemminkin sen tosiasian tunnustamiseen, että maailma on muuttunut – pääasiassa kielteiseen suuntaan – ja että Euroopan on toimittava paljon tähänastista voimakkaammin torjuakseen tätä vahingollista kehitystä.
Tällainen linja näyttää olevan punainen vaate paitsi Scholzille, myös monelle muulle tiivistä Kiina-suhdetta vaalivalle eurooppalaiselle johtajalle.
