Lastensuojelun sosiaalityöntekijä Hannaleena Immosen mukaan vaikeimmissa oloissa kasvavat lapset pyytävät toistuvasti ihan tavallisia asioita.
– He haluavat, että joku on heidän kanssaan, Immonen sanoo Helsingin Sanomille.
Immonen työskentelee lastesuojelun virka-ajan päivystyksessä. Hän siis lähtee apuun mihin tahansa Helsingin alueelle, jos on syytä epäillä, että lastensuojelun piirissä oleva lapsi on vaarassa.
Immosen mukaan maailman parhaasta työstä ei voi puhua vain pelon läpi, vaikka alalla onkin epäkohtia.
– Tiedän, mitä kiire on, Immonen sanoo. Työssä joutuu jatkuvasti miettimään ketä ehtii ensin auttaa.
Immosen mukaan lastensuojeluun tarvittaisiin lisää tekijöitä ja vähemmän kirjaamista. Hän kehuu Helsingin tapaa tehdä työtä pareittain ja arvostaa laajaa palveluvalikoimaa, kuten tukiperheitä ja harrastusmaksujen tukemista.
Hänen mukaansa lastensuojelun työntekijän tulee rakentaa luottamusta ja olla läsnä. On tarpeen kohdata lapsia, nuoria ja perheitä riittävän säännöllisesti, jotta he tietävät voivansa ottaa yhteyttä tuttuun työntekijään hätätilanteessa.
– Toisen ihmisen elämään ei mennä reteästi sisälle, Immonen kuvailee.
Immosen mukaan aikuisten pitää epävarmassa maailmantilanteessa pitää pystyssä se maaperä, josta voi kasvaa. Esimerkiksi Ukrainan sota ja tiukka taloudellinen tilanne vaikuttavat myös nuoriin.
– Ihan perusasiat ovat nuorilla kortilla, turvallisuudentunne, Immonen sanoo HS:lle.
– Kaikki nuoret ovat kaikkien meidän nuoria, Immonen kokoaa.
