Diktaattori Aljaksandr Lukašenkan hallinto Valko-Venäjällä on selvinnyt tutkija Victoria Leukavetsin mukaan toistaiseksi suhteellisen hyvin pakotteista, joita länsi on asettanut vastauksena vuoden 2020 vaalien jälkeisiin sortotoimiin ja maan rooliin Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.
– Valko-Venäjän sorto ja autoritaarinen ote eivät ole heikentyneet, ja maan talous on ollut melko vakaa, sillä bruttokansantuote on supistunut vain 4 prosenttia, Stockholm Centre for Eastern European Studies -tutkimuskeskuksessa työskentelevä tohtori Leukavets toteaa Diplomaatia-lehdessä.
Tällä näennäisellä menestystarinalla on hänen mukaansa kuitenkin myös toinen puoli.
– Lukašenka ei olisi pystynyt pysymään vallassa, ellei Venäjä olisi häntä tukenut, Leukavets painottaa.
Heti diktatuurihallintoa vastustaneiden laajamittaisten mielenosoitusten alettua elokuussa 2020 Kreml tarjosi Lukašenkalle poliittista ja taloudellista tukea sekä tarjoutui tukahduttamaan protestit sotilaallisin keinoin. Myös Valko-Venäjälle suunnattu propagandakoneisto lisäsi kierroksia entisestään.
– Tämä isonveljen apu on tullut Lukašenkan hallinnolle kalliiksi. Kreml käynnisti uuden syvän integraation vaiheen aloittamalla neuvottelut niin sanotuista unioniohjelmista, joista 28 vahvistettiin vuonna 2021 ja joiden täytäntöönpano on parhaillaan käynnissä.
Jos Kremlin sanelemat ohjelmat toteutuvat täydessä laajuudessaan, Valko-Venäjä menettää Leukavetsin mukaan suvereniteettinsa ja muuttuu Venäjän poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen valtapiirin jatkeeksi.
Olemassaolo uhattuna
Viimeisten neljän vuoden aikana Kreml on vahvistanut taloudellista otettaan Lukašenkasta tasolle, jossa Venäjän osuus Valko-Venäjän ulkomaankaupasta on jo yli 70 prosenttia ja venäläiset yritykset ovat pitkälti vallanneet Valko-Venäjän markkinat.
Maa on myös käytännössä riippuvainen Venäjän energiasta, erityisesti öljy- ja kaasutoimituksista, mikä on Leukavetsin mukaan omiaan korostamaan Lukašenkan aseman haavoittuvuutta.
Maiden puolustusyhteistyö on hänen mukaansa vuodesta 2020 lähtien merkittävästi tiivistynyt.
– Valko-Venäjän maaperälle muodostettu alueellinen voimaryhmä on vahvistanut Venäjän sotilaallista läsnäoloa ja nopeuttanut kahden armeijan keskinäistä integraatiota. Tosiasiallisesti yhteinen sotilaallinen alue antaa Kremlille mahdollisuuden kontrolloida Valko-Venäjää täysin sekä käyttää sen aluetta ja resursseja hyökkäykseen Ukrainaa vastaan, hän sanoo.
Venäjän entistä vahvempi asema näkyy myös kulttuurissa. Valko-Venäjän kieli on kadonnut julkisesta ja virallisesta keskustelusta. Osa valkovenäläisestä kirjallisuudesta on kielletty ja leimattu ekstremismiksi. Venäjän kieli hallitsee Valko-Venäjän kouluissa, yliopistoissa ja mediassa. Leukavets arvioi kehityksen vaarantavan valkovenäläisen identiteetin säilymisen ja lopulta myös Valko-Venäjän olemassaolon itsenäisenä valtiona.
Geopoliittinen pelinappula
Lukašenka väittää usein olevansa Valko-Venäjän suvereniteetin ja itsenäisyyden ainoa takuumies.
– Todellisuudessa hän ei pian ole mitään muuta kuin Kremlin geopoliittinen pelinappula. Diplomaattinen ja poliittinen eristys on kaventanut Lukašenkan liikkumavaraa kansainvälisellä näyttämöllä ja heikentänyt hänen asemaansa suhteessa Venäjään, Leukavets sanoo.
– Lyhyellä aikavälillä Kreml ei ehkä ole kiinnostunut syrjäyttämään Lukašenkaa vallasta. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, jos Venäjä päättää kaapata Valko-Venäjän lohdutuspalkinnoksi kompensoidakseen Ukrainassa kärsimiään tappioita, hän toteaa.
– Lukašenkan asemoituminen suhteessa Kremliin perustuu näin ollen moneen tekijään, ja hänen kohtalonsa riippuu yhtäältä Ukrainan sodan lopputuloksesta ja toisaalta Valko-Venäjän opposition yhtenäisyydestä sekä länsimaiden sille antamasta tuesta.
