Suomessa oli vuosina 2007–2011 käytössä laaja alueellinen palkkaustuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n erikoistutkija Annika Nivala osoittaa tutkimuksessaan, että tuen käyttöaste jäi hyvin alhaiseksi, sillä vain kaksi prosenttia työnantajiksi ryhtyneistä yrityksistä käytti tukea. Syitä olivat muun muassa tuen rajoitukset ja tiedon puute.
Suomessa on noin 230 000 yksinyrittäjää, mikä on noin 72 prosenttia kaikista yrittäjistä. Työntekijöiden palkkaamisen kustannukset sivukuluineen nousevat ajoittain yhteiskunnalliseen keskusteluun. On esitetty, että yrityksillä olisi erityinen kynnys palkata nimenomaan ensimmäinen työntekijä. Erilaisia asiaan liittyviä tukimuotoja on kokeiltu viimeisten noin 20 vuoden aikana useilla vaalikausilla.
Laajaa alueellista palkkaustukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi kokeiltiin vuosina 2007–2011. Uudella tuella ei kuitenkaan ollut lainkaan vaikutusta työnantajaksi ryhtymiseen. Vain kaksi prosenttia työnantajiksi ryhtyneistä yrityksistä käytti tukea.
– Tuki oli rajoitettu vakituisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin, mikä vähensi tuen käyttöastetta. Silti jopa vakituisia kokoaikaisia työntekijöitä palkanneiden yritysten keskuudessa tuen käyttöaste oli vain kuusi prosenttia. Toisin sanoen suuri enemmistö yrityksistä jätti pöydälle tuhansia euroja tukea. Näin toteutettuna palkkaustuen vaikutus työnantajaksi ryhtymiseen oli nolla, toteaa Nivala.
Nivala arvioi palkkaustuen vaikutusta työnantajaksi ryhtymisen todennäköisyyteen sekä yritysten muuhun toimintaan torstaina julkaistussa tutkimuksessaan (No) Effects of Subsidizing the First Employee: Evidence of a Low Take-up Puzzle Among Firms.
– Tutkimuksessani arvioin palkkaustuen vaikutuksia käyttämällä alueellista erotusten erotus -menetelmää, jonka avulla vertaan työnantajaksi ryhtymisen muutosta tukialueella kontrollialueeseen. Tarkastelen sitä, miksi yritykset eivät käyttäneet palkkaustukea, yhdistämällä teoriaa ja kuvailevia tuloksia, Nivala kertoo.
Annika Nivalan tutkimuksen aineistona ovat yritysten vuosittaiset veroilmoitukset vuosilta 2000–2013, joista näkee kokonaispalkkasumman ja henkilöstön määrän, sekä ensimmäisen työntekijän palkkaustukipäätökset.
Alueellinen tuki
Ensimmäisen työntekijän palkkaustuki kehitettiin alun perin tukemaan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen alueita, joilla on korkea työttömyys. Myöhemmässä vaiheessa tukea laajennettiin muuallekin Suomeen.
Yrittäjille tarjotun tuen määrä oli 30 prosenttia ensimmäisen työntekijän ensimmäisen vuoden palkkakuluista ja 15 prosenttia toisen vuoden palkkakuluista.
– Lopulta noin kolmasosa Suomen kunnista, joukossa myös tavallisia kuntia Keski-, Länsi- ja Etelä-Suomesta, olivat tuen piirissä. Tuki ei kuitenkaan vaikuttanut näillä alueilla työnantajaksi ryhtymiseen, eikä muuhunkaan yritysten toimintaan, kuten liikevaihtoon ja henkilöstön määrään. Tuella ei siis ollut vaikutuksia työllisyyteen, Nivala sanoo.
Tuen rajoitukset vähensivät käyttöä
Palkkaustuen vaikutus jäi olemattomaksi alhaisen käytön takia. Käyttö oli alhaista muun muassa tukeen liittyvien rajoitusten vuoksi.
– Ensinnäkin tuki oli rajoitettu kokoaikaisiin ja toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin, joissa työaika oli vähintään 25 tuntia viikossa. Yksinyrittäjät, joilla ei ole aiempaa kokemusta työnantajana toimimisesta, palkkaisivat kuitenkin henkilöitä helpommin määräaikaisiin tai osa-aikaisiin työsuhteisiin. Kokoaikaisen työntekijän riski saattaa olla liian suuri, Nivala arvelee.
Toinen ongelma hänen mukaansa vaikuttaa olevan, että osa yrittäjistä ei tiennyt tuesta. Työ- ja elinkeinoministeriön maksamaa tukea piti erikseen osata hakea ELY-keskuksista.
Kolmas tuen vähäiseen käyttöön vaikuttanut tekijä oli tuen jälkikäteisyys hallinnollisine kustannuksineen. Palkkaustuki maksettiin yrittäjälle takautuvasti jälkikäteen vasta hyväksytyn hakemuksen jälkeen.
Nivalan mukaan hänen tekemänsä vaikutusarvion perusteella ei voi tehdä päätelmiä siitä, onko yksinyrittäjien kannustaminen työnantajiksi ylipäätään järkevää politiikkaa. Sen sijaan hänen tutkimuksestaan voi johtaa politiikkasuosituksia siitä, millainen mahdollisen ensimmäisen työntekijän palkkaustuen pitäisi olla.
– Ainakaan, jos halutaan kannustaa työnantajaksi ryhtymistä, palkkaustuessa ei kannata rajoittaa työsuhdetta. Jos yrittäjä on lähellä ryhtyä työnantajaksi, kokoaikaisen työsuhteen vaatimus voi olla liikaa ja vähentää tuen vaikuttavuutta. Lisäksi tuen tulisi olla hallinnollisesti mahdollisimman kevyt ja sisältää mahdollisimman vähän byrokratiaa, hän sanoo tiedotteessa.
