Käännytyslain vastustajat vetoavat usein siihen, että rajalta käännyttäminen on Suomea sitovien ihmisoikeussopimuksien – muun muassa Geneven sopimuksen – vastaista.
Käännytykseen suopeammin suhtautuvat poliitikot ja virkamiehet taas muistuttavat Geneven sopimuksen 32. artiklasta. Siinä nimittäin sanotaan, että pakolaista ei saa karkottaa, ellei kansallinen turvallisuus sitä vaadi.
Moni ei ole kuullutkaan 32. artiklasta – ehkä siksi, ettei media saati julkisuudessa esiintyvät ihmisoikeusaktivistit juurikaan sitä nosta esiin. Kansallisesta turvallisuudesta huolestuneet poliitikot ja esimerkiksi puolustusvoimain edustajat kuitenkin muistuttavat aika ajoin artiklan olemassaolosta eli siitä, että myös Geneven sopimus sallii tietyissä tilanteissa sen, että valtio asettaa oman etunsa pakolaisen edun edelle.
Viimeksi tästä muistutti kenraalimajuri evp, tuore euroedustaja Pekka Toveri (kok.).
– Kansainväliset sopimukset on tehty toiseen aikaan, ne on syytä muuttaa. Moni rajalain vastustaja vetoaa muu muassa Geneven pakolaissopimukseen 1951. Unohtaen, että sopimuksen 32. pykälä antaa mahdollisuuden poiketa sopimuksesta, jos kansallinen turvallisuus vaarantuu, Pekka Toveri kirjoitti viestipalvelu X:ssä.
Julkaisun herättämä keskustelu osoitti, että Geneven sopimuksen 32. artikla todella on jäänyt isolta osalta kansalaisia huomaamatta. Artikla sisältöineen tuli yllätyksenä muun muassa sotatieteestä väitelleelle emeritusprofessorille, joka totesi, ettei ilmeisesti ole selannut Geneven sopimusta riittävän pitkälle, vaan luki pykälästä ensimmäistä kertaa Toverin X-viestistä.
Geneven sopimus pääartikloineen löytyy esimerkiksi Finlexistä.
Voisiko 32. artikla sitten nykyistä painavammin vaikuttaa käännytyslain valmisteluun ja jos, niin miten? Juridisesti asia osoittautuu mutkalliseksi, jos sitä kysyy yliopiston oikeusoppineilta.
Tutkijatohtori Milka Sormunen Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta luki Verkkouutisten pyynnöstä Pekka Toverin julkaisun.
– Tämä Geneven sopimuksen 32. artikla ei sovellu koko nyt käytävään käännytyskeskusteluun, joten siinä mielessä Toveri on väärillä jäljillä. Näin siksi, että artikla soveltuu vain henkilöön, joka oleskelee valtion alueella laillisesti. Tällöinkin karkottaminen edellyttää esimerkiksi rikoksiin syyllistymistä. Käännytyslaki taas koskisi toteutuessaan ihmisiä, jotka ovat hakemassa turvapaikkaa, ja heihin tulee silloin soveltaa myös EU-oikeutta ja sen yksityiskohtaisempia menettelysääntöjä. EU-oikeudella taas on etusija kansallisiin lakeihin nähden, perustelee Sormunen.
– Ylipäätään juridiikka ei toimi niin, että jostain sopimuksesta voidaan poimia yksittäisiä kohtia ja vedota niihin kontekstista irrallaan. Itärajan tilanteiseen sovelletaan myös Geneven sopimuksen jälkeen luotuja EU-säädöksiä ja esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta. Niiden mukaan palautuskielto on ehdoton ja koskee kaikkia ihmisiä, tutkijatohtori sanoo.
Nyt putoaa maallikkotoimittaja kyllä kärryiltä. Ovatko EU-säädökset ja Geneven sopimus siis ristiriidassa keskenään?
– Ei, eivät ne ole ristiriidassa, sanoo Sormunen.
– Toistan, että pakolaissopimus on muotoiluiltaan yleisempi, ja EU-oikeus taas täydentää sitä säätämällä menettelytavoista, esimerkiksi turvapaikkaprosessin yksityiskohdista. Tässä pitää katsoa Suomen kansainvälisten velvoitteiden luomaa kokonaisuutta, ei vain yhtä osaa niistä.
LUE MYÖS:
Huipputuomari IL:ssä: Rajalain kannattajia ei pidä leimata oikeusvaltion vastustajiksi (VU 28.6.2024)
