Ullakoilla tai perityn tavaran joukossa voi piillä esineitä, joiden arvoa kannattaisi selvittää. Tällaisia voivat olla vaikkapa aterimet, ryijyt ja korut, 1950-luvun huonekalut sekä valaisimet.
Tyypillisimpiä suomalaiskotien arvoesineitä ovat erilaiset pöytähopeat, jotka ovat sitä arvokkaampia, mitä vanhempia ne ovat.
– Yksittäiset hopealusikatkin ovat arvokkaita, jos ne ovat peräisin 1700–1800-luvulta. Mitä uudempi esine on kyseessä, sitä isompi kokonaisuus olisi hyvä olla, jos mietitään esineiden rahallista arvoa, havainnollistaa HTT-tavarantarkastaja Mari Wilenius Valöörista.
Hänellä on työkokemusta myös Bukowskin huutokaupasta.
Perintöirtaimiston myymisen osalta Wilenius antaa yhden neuvon: älä käytä pesäntyhjentäjää. Tai jos käytät, ja mukana on arvoesineitä, kysy ensin asiantuntijan arviota niistä.
Kunto, aitous ja ikä vaikuttavat esineen arvoon
Esineen arvoon vaikuttavat Mari Wileniuksen mukaan kunto, aitous, ikä ja toisaalta trendit – ja tunnearvo voi olla suuri, vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Rahalliseen arvoon vaikuttaa erityisen paljon esineen virheettömyys.
– Mitä virheettömämpi esine on, sitä arvokkaampi se on. Jos maljakko on säröllä, se laskee arvoa paljon, vaikka kyseessä olisi 1950-luvun designmaljakko, Wilenius kertoo.
Poikkeus sääntöön ovat Alvar ja Aino Aallon huonekalut, jotka näyttävät tekevän kauppansa ja nousevan hyviin hintoihin huutokaupoissa kolhiutuneinakin. Artekin suunnittelijoista myös Maija Heikinheimon ja Ben af Schultenin huonekalut ovat kysyttyjä.
Esineen aitouden varmistaminen on toisinaan vaikeaa, mutta designhuonekalujen rungossa ja hopeaesineissä on yleensä valmistajan merkki tai leima.
–Sen tunnistaminen voi vaatia suurennuslasia tai luuppia, Wilenius kertoo.
Huonekaluissakaan aitous ei ole aina selvää. Huutokauppojen myötä Suomeen on päätynyt esimerkiksi ruotsalaisia ja tanskalaisia teak-huonekaluja, joista on tehty myös laadukkaita aikalaiskopioita. Yksityiskohtia kannattaa tutkia tarkasti.
Trendit määrittävät arvoa materiaalia enemmän
Tällä hetkellä 1950–70-lukujen huonekalut ja designesineet ovat erityisen suosittuja huutokaupoissa. Nousussa on myös tekstiilien ja taidelasin arvo – aiemmin naisten tekemät työt jäivät herkästi syrjään.
– Ryijyt on löydetty, ja kuvakudoksiakin on ollut jo pitkään huutokaupoissa. Monet museot, muun muassa Designmuseo ja Suomen Lasimuseo, ovat tehneet tässä hyvää työtä. Ne ovat tuoneet esiin aiemmin vähemmän tunnettujen muotoilijoiden, kuten Nanny Stillin, Helena Tynellin ja paraikaa Inkeri Toikan tuotantoa.
Paavo Tynellin valaisimet tunnetaan usein, mutta on muitakin arvokkaita designvalaisimia sekä kristallikruunuja, joiden arvo voi jäädä maallikolle hämäräksi. Vaikkapa Mauri Almarin Idmanille ja Heikki Turusen Ornolle suunnittelemat valaisimet ovat keräilijöiden suosiossa, ja hinnat nousevat helposti useisiin satoihin euroihin.
Mari Wilenius ehdottaa käyttämään esineiden tunnistuksessa aluksi apuna Google Lens -sovellusta, johon ei toki kannata sokeasti luottaa. Instagramistakin löytyy eri alojen keräilijöiden kokoamaa tietoa erilaisista esineistä, mutta lähdekritiikki on näissäkin hyvä pitää mielessä.
Taiteessa suosittuja ovat nyt abstraktit ja värikkäätkin työt, esimerkiksi Anita Snellmanin, Lauri Ahlgrenin, Juhani Linnovaaran, Leena Luostarisen ja nykyisin huippunoteerauksia huutokaupoissa saavuttavan Reidar Särestöniemen taide.
Mikä sitten ei ole suosittua? Ranta- ja kuutamomaisemat eivät Wileniuksen mukaan puhuttele nykysisustajia kovinkaan paljon. Massiivipuisia, laadukkaita mutta raskaita kirjoituspöytiä ja kalustoja voi myös olla vaikea myydä, koska niitä on vaikea sijoittaa nykyasuntoihin.
– Pieniä, koteihin hyvin mahtuvia kalusteita ja antiikkikalusteita on sen sijaan helppo myydä ja hankkia. Pikkupöydillä, laatikostoilla ja peileillä voi höystää sisustusta. Niistä voi saada hyvän hinnan huutokaupassa, Wilenius arvioi.
Korujen arvoa ei aina nähdä
Mari Wileniuksen mielestä korujen arvoa ei Suomessa aina ymmärretä. Jalo- ja korukivien arviointi vaatii myös gemmologian erikoisasiantuntemusta.
– Kultaseppien arviot vaihtelevat, ja kultasepänliikkeiden myyjien asiantuntemus on todella vaihtelevaa, Wilenius sanoo.
Arvo on nousussa muun muassa Lapponian valmistamien Björn Weckströmin korujen osalta. Erityisesti tuotannosta poistuneet 1960–70-lukujen korut ovat haluttuja.
Vanhoissa koruissa voi olla myös vaatimattoman näköisiä mutta arvokkaita esineitä, kuten helsinkiläisen kultasepän Roland Mellinin koruja.
– Näitä ei välttämättä tunnisteta, sillä ne voivat näyttää harjaantumattomissa silmissä rihkamalta.
Erikoisosaamista vaatii myös vanhojen rahojen, postimerkkien ja sota-ajan muistoristien ja mitalien arvon määritteleminen. Numismaatikot, filatelistit ja militaria-asiantuntijat ovat näiden osalta oikea osoite.
Milloin ammattilaisen arvio on tarpeen?
Esineiden arvon määrittäminen voi olla tarpeen perinnönjaossa, mutta myös vakuutusta varten, avioerossa tai ennakkoperinnön tapaisia lahjoja annettaessa. Arvon määrittely voi myös auttaa välttämään ristiriitatilanteita.
– Joskus olen nähnyt myös tilanteita, joissa on jo tehty kauppoja, mutta toinen osapuoli ei ole ollut tietoinen esineen arvosta, ja se on mennyt alihintaan. Näitä on onneksi aika vähän, Mari Wilenius toteaa.
Lapsille tai lapsenlapsille lahjoja antavat voivat myös selvittää esineiden tarkkaa arvoa, jotta jako olisi tasapuolinen, oli sitten kyseessä koru tai vaikkapa grafiikkatyö.