Washington D.C.:ssa 9.–11. heinäkuuta 2024 järjestettävä Naton huippukokous on kymmenes sen jälkeen, kun Venäjä valtasi vuonna 2014 Ukrainalle kuuluvan Krimin ja liitti sen laittomasti omaan alueeseensa. Kymmenen vuoden ajan Nato on ranskalaistutkija Mathieu Boulèguen mukaan asteittain vahvistanut Venäjään kohdistamaansa pelotetta, ja lännen hyökkääjävaltiolle asettamia pakotteita on kerta toisensa jälkeen kiristetty.
Nyt Venäjä käy täysimittaista sotaa Ukrainaa vastaan ja pyrkii erilaisten yhä häikäilemättömämpien hybridioperaatioiden avulla horjuttamaan länttä myös laajemmin.
– Kreml on strateginen uhka liittokunnan ja sen jäsenten turvallisuudelle. Washingtonin huippukokouksen olisi tarjottava tilaisuus Venäjän vastaisten pidäkemekanismien vahvistamiseksi lisäämällä maan sotateollisuuteen kohdistettavia pakotteita, brittiläisessä Chatham House -ajatushautomossa työskentelevä Boulègue toteaa analyysissaan.
Kansainväliset pakotteet ovat Boulèguen mukaan paljastaneet Venäjän sotateollisuuden kriittisen riippuvuuden länsimaisista komponenteista – erityisesti mikrosiruista, puolijohteista ja elektroniikasta. Mitä kehittyneemmästä asejärjestelmästä on kyse, sitä riippuvaisempi se on tuonnista.
Kremlin lanseeraamat ohjelmat tuonnin korvaamiseksi eivät ole hänen mukaansa vastanneet odotuksia, vaan Venäjä on joutunut turvautumaan heikompitasoisiin vaihtoehtoihin ja ottamaan uudelleen käyttöön neuvostoaikaisia järjestelmiä.
– Venäjän sotateollisuutta jo aiemmin vaivanneet ongelmat ovat pahentuneet kansainvälisten pakotteiden ja Ukrainaa vastaan käytävän sodan seurauksena. Tämä tarkoittaa muun muassa lamauttavia rahoitus- ja kannattavuushaasteita, alhaiseen tuottavuuteen ja osaamispakoon liittyviä työvoimaongelmia, teollisuuslaitteiden elinkaarta sekä rakenteellisia tekijöitä, kuten korruptiota ja jäykkää byrokratiaa, Boulègue sanoo.
Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen seurauksena Venäjän sotateollisuus on hänen mukaansa taantumassa ja heikkenemässä, mikä rajoittaa asevoimien kykyä uudistua ja vastata sodankäynnin kasvaviin vaatimuksiin.
Tiukentuneista pakotteista ja sisäsyntyisistä kroonisista ongelmista huolimatta Venäjän sotateollisuus pystyy Boulèguen mukaan edelleen sopeutumaan paineen alla. Tämä tapahtuu pääasiassa kiertämällä pakotejärjestelmää ja hyödyntämällä pakotteiden täytäntöönpanossa ja viennin valvonnassa olevia aukkoja.
Kreml on kyennyt hänen mukaansa luomaan ja vahvistamaan yhteistyötään erityisesti Kiinan, Iranin, Pohjois-Korean, Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa.
– Venäjä onnistuu myös tuottamaan järjestelmiä, jotka ovat ”tarpeeksi hyviä” muodostaakseen uhan Ukrainalle ja Natolle. Kyse on etenkin pitkän kantaman järjestelmistä ja epäsymmetrisistä suorituskyvyistä, joita Ukrainassa ei vielä ole käytetty, hän sanoo.
Tässä tilanteessa lännen tulisi hänen mielestään siirtyä noudattamaan Venäjän sotateollisuuden rappiota nopeuttavaa strategiaa, jota koskevat linjaukset voitaisiin tehdä Naton huippukokouksessa Washingtonissa. Uusia pakotteita olisi kohdistettava ennen kaikkea kulutuselektroniikkaan, raskaaseen teollisuuteen ja metallurgiaan, kemianteollisuuteen ja ydinvoimaan, jotka kaikki osaltaan tukevat Vladimir Putinin sotaponnisteluja.
– Poliittiseksi tavoitteeksi olisi asetettava Venäjän sekä teknologinen että älyllinen päihittäminen, hän toteaa.
Venäjän sotateollisuuden taantuminen pakottaisi Kremlin panostamaan entistä enemmän ”matalan teknologian sodankäyntiin”, johon lännen on helpompi teknologisesta ylivoima-asemastaan käsin vastata.
