Tulevan tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren ylivoimatekijä jo kauan ennen kuin hänet vedettiin suomalaiseen presidenttikilpaan, oli kyky saada äärimmäiset riitaisat osapuolet saman pöydän ääreen. Maailmalla tunnustettu rauhanrakentaja koki uransa kohokohdan, kun hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008. Epäilijöidenkin oli kumarrettava nöyrästi.
Ei kuitenkaan entisen ulkoministeri Keijo Korhosen, joka oli aiemmin kirjoittanut Nobel-komitealle Ahtisaaren palkitsemista vastustavan kirjeen. Noloa, hävettävää.
Ahtisaaren perustama Crisis Management Iniative teki suomalaisjohtoisesta rauhaan pyrkimisestä maamme arvostetuimman brändin. Suomen merkitystä rauhantyössä kuvailtiinkin suuremmaksi kuin mitä maan fyysisestä kokoluokasta voisi päätellä.
Syntynyt Viipurissa, evakko ja koulutukseltaan opettaja
Tarina CMI:stä on lähtöisin yhden henkilön kyvyistä ja sädekehästä. Itse asiassa Ahtisaaren nousu tasavallan presidentiksi, ja sen kuusi vuotta kestänyt ajanjakso oli hänen urallaan eräänlainen sattuma – pysähtyminen Suomen seremonioihin. Niinpä presidenttipari ei nähnyt edes ajatuksen arvoiseksi sitä, että olisi ryhtynyt taistelemaan jatkokaudesta. Edellytykset ja halu siihen olivat hävinneet tuona aikana.
Vasemmistolle ja varsinkin demareille Ahtisaaren vaalivoitto oli punarintamaa jakava, katkeroittavakin. Kyllä moninkertaisesta pääministeristä ja innokkaasta sosialistista Kalevi Sorsasta oli määrä tulla presidentti Mauno Koiviston jälkeen. Eräät demareiden presidentintekijät olivat kuitenkin ovelia ja järjestivät yleiset ennakkovaalit: Sorsa hylättiin – historian kummajainen, onnekas. Monille Ahtisaari olikin vaikea pala. Sen kansa näki muun muassa Yle-tv:n viihderienauksissa.
Ahtisaari tuli Suomeen maailmalta, mutta mikä olikaan hänet tähän maahan asemoinut: syntyperäinen viipurilainen, kansakoulun opettajaksi valmistunut kansainvälinen toimija. Hänessä ei nähty vaaraa: maailmanparannusta sosialismin merkeissä. Rauhanrakentajana häntä ei koettu yhden aatteen saarnamiehenä, eikä politiikan trukkina.
CMI-kertomus kuvailee, miten Ahtisaari perustamansa säätiön johdossa toimi. Entisenä opettajana hän osasi kouluttaa nuorta väkeään ottamalla heitä aina mukaan merkittäviinkin tapaamisiin ja jakamalla haastavia vastuita. Oltuaan itse säätiön johdossa aikansa, hän luovutti hallituksen puheenjohtajuuden Alexander Stubbille. Eikä CMI ollut vain nuorten pätevöitymisareena, muun muassa ministeri Jaakko Iloniemi oli yksiä merkittäviä taustavaikuttajia – monen muun kokeneen kv. politiikan tietäjän ohessa.
Ahtisaari – kivi UM:n kengässä
Vuosituhannen vaihteessa perustettu CMI ei alkuvuosina saanut valtiovallan – varsinkaan ulkoministeriön varauksetonta siunausta. Tarja Halosen presidenttikausi alkoi vuonna 2000 ja jatkui 12 vuotta. Erkki Tuomioja aloitti seitsemän vuotta kestävän ulkoministerijaksonsa. Ulkoasiainhallinto ei satsannut ymmärrettävästi CMI:n suhteen esimerkiksi Halosen selityksin:
”Joskus oli tunne, että meillä oli kaksi ulkopoliittista toimijaa. Meillä oli tasavallan presidentti ja sitten eläkkeellä oleva presidentti, eikä se aina mennyt ilman väärinkäsityksiä”.
Taustaselitys lienee myös historiassa. Ahtisaari – vaikka demari olikin – ei ollut Halonen-Tuomiojalle mieleen, kun oli Sorsan kansansuosiossa sivuuttanut. Hampaankolossa oli historia ja henkilökemia.
Rauhanteon anatomia
Näin syntyy rauha -teos soveltuu oppikirjaksi niin koti- kuin ulkomaiseen käyttöön. Sotaa käyvät osapuolet toivovat voittoa, jonka kautta haluavat rauhaa – kumpikin omiin pinttyneisiin vaatimuksiinsa pitäytyneinä. Vaati pitkällistä suostuttelua, että osapuolet saadaan luottamuksellisesti yhteisen pöydän ääreen. Se edellyttää hidasta luotetun ulkopuolisen osapuolen puolueetonta ehdottelua.
Kirja kertoo monista rauhanteon prosesseista. Ihmeteltävää on se sitkeys, jolla CMI on kyennyt nielemään riitelevien osapuolten rähinät ja vihanpidon. Kuten katukulttuurista tiedämme, hyvää tarkoittava väliin menijä voi saada pahastikin turpaansa. Kirja on kuvaus kohteliaasta sitkeydestä ja ihmeellisestä kärsivällisyydestä. Esimerkiksi Turkmenistanin presidentti paasasi tapaamisessa kolme tuntia ja antoi vierailleen viiden minuutin verran aikaa kertoa Etyjin periaatteista ja ihmisoikeuksista. On uskottava parempaan.
Mutta onnistumiset syntyivät mainioiden periaatelähtökohtien kautta: osapuolet on saatava samaan huoneeseen, mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu, tiukasta periaatteellisuudesta on haittaa. Usein kaukaa seuraavat ovat tiukimpia, ne jotka kokevat itse sodan, toivovat sen loppuvan – mieluiten sopimusten kautta rauhaan. Ja mikä myös on tärkeätä tietää: keskeneräisistä neuvotteluista ja niiden aikana sanotusta: ei hiiskaustakaan sensaatioita toivovalle medialle.
Katri Merikallio & Antti Ämmälä: Näin syntyy rauha. Martti Ahtisaaren CMI:n matka suomalaiseksi menestystarinaksi. Otava 2024.
