Venäjän muodostama uhka, jota moni eurooppalainen poliitikko pitkään vähätteli, tunnustetaan nyt yleisesti. Vihdoin on alettu amerikkalaisasiantuntija Chels Michtan mukaan havahtua myös siihen, että kommunistisen Kiinan ja Vladimir Putinin johtaman Venäjän tiivistyvän yhteistyön myötä Aasian ja Euroopan turvallisuushaasteet kytkeytyvät yhä erottamattomammin toisiinsa.
– Suuri osa viimeaikaisesta Naton tulevaisuutta käsittelevästä keskustelusta on keskittynyt liittokunnan sotilaallisten suorituskykyjen jälleenrakentamiseen, uusien alueellisten suunnitelmien toteuttamiseen sekä uusien jäsenmaiden eli Suomen ja Ruotsin integroimiseen puolustusliiton sotilaallisiin ja poliittisiin rakenteisiin, Yhdysvaltain armeijan tiedustelu-upseerina ja Center for European Policy Analysis -ajatushautomon tutkijana toimiva Michta esittää analyysissaan.
Kaikki tämä on Yhdysvaltojen edun mukaista, mutta samaan aikaan Washingtonin on seurattava yhä tiiviimmin myös Aasian ja Tyynenmeren aluetta, hän toteaa.
– Jos eurooppalaiset haluavat säilyttää USA:n ydinsateenvarjon tarjoaman suojan, niiden kansallisen turvallisuuden painopisteiden on ulotuttava myös Tyynenmeren alueelle ja niiden on oltava valmiita edistämään sen vakautta, hän painottaa.
Kyse ei hänen mukaansa ole vain akuuteista geopoliittisista realiteeteista, vaan myös siitä, että Yhdysvallat on toistuvasti vaatinut eurooppalaisilta kumppaneiltaan suurempaa panosta yhteisen turvallisuuden hyväksi.
Michta pitää tervetulleena sitä, että heinäkuisessa 75-vuotishuippukokouksessaan Washingtonissa Nato tuomitsi Kiinan tuen Venäjän sotakoneistolle ja syvenevän strategisen kumppanuuden Kremlin kanssa. Kiinan toimet tunnustettiin nyt ensi kertaa ”systeemiseksi uhaksi” Euroopan eduille ja turvallisuudelle. Aiemmin erityisesti Saksa on tiettävästi torjunut tällaiset muotoilut.
– Huippukokouksen julkilausuma osoittaa, että Kiinasta on nopeasti tulossa osa Euroopan turvallisuusyhtälöä. Jotta Nato voi säilyttää paikkansa maailman johtavana puolustusliittona, sen on tunnustettava Kiina yhä suuremmaksi uhaksi turvallisuudelleen ja toimittava sen mukaisesti, Michta sanoo.
– Atlantin ja Tyynenmeren sotanäyttämöitä ei voi enää mitenkään erottaa toisistaan. Kiinan ja Venäjän haaste Yhdysvaltojen johdolla rakennetulle maailmanjärjestykselle tuntuu voimakkaasti kaikkialla maailmassa, hän toteaa.
Japanin pääministeri Fumio Kishida ilmaisi saman asian huomauttaessaan taannoin, että se, mitä tapahtuu nyt Ukrainassa, voi olla pian edessä myös Itä-Aasiassa.
Kiinassa Naton tiukkasanaisiin linjauksiin on reagoitu ärtymyksellä. Peking vastasi niihin syyttämällä läntistä puolustusliittoa pyrkimyksestä kylvää kaaosta Aasiaan ja sekaantumisesta Kiinan sisäpolitiikkaan. Valko-Venäjällä lähellä Puolan rajaa harjoittelevia kiinalaisjoukkoja tai sen säännöllisiä Tyynenmeren alueen yhteisharjoituksia Venäjän asevoimien kanssa Xi Jinpingin hallinto ei katsonut tarpeelliseksi mainita.
