Finanssikriisin jälkeen Saksasta tuli Euroopan unionin ylisuoriutuja taloudellisesti, mutta nyt tuo talouskasvun pyrähdys alkaa olla ohi.
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) talousennusteen mukaan Saksan talouskasvu jää jälkeen nopean kasvun Itä-Euroopasta, mutta lisäksi myös Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Syy Saksan taloudelliseen hiipumiseen on sama kuin Suomessa: pitkän ajan keskiarvoa heikommin kehittyvä tuottavuus.
Saksan talous on käytännössä läpi kriisin toiminut lähellä potentiaaliaan eli taloudessa on vallinnut täystyöllisyys. Sen myötä Saksan talouskasvu on ollut monta vuotta selvästi EU:n keskiarvoa korkeampaa.
Nyt potentiaalissaan pyörivä talous on osoittamassa heikkoutensa.
Saksan talouden suorituskyvyn heikkouden osoittaa se, että vuotuinen talouskasvu ei ylitä kahta prosenttia, vaikka taloudessa vallitsee täystyöllisyys. Muualla Euroopassa talouksissa on vajaakäyttöä eli ne ovat jäljessä potentiaalisesta kasvustaan, kun taas Saksan talouden tuotanto on jo mahdollisessa maksimissaan.
”Kun tähän lisätään Saksan työmarkkinoiden edellytykset täyttävien työntekijöiden supistuva joukko – maan asukkaat ikääntyvät ja maahan tulevilla turvapaikanhakijoilla ei ole tarvittavia taitoja – niin Saksan talous näyttää ajautuvan pitkään heikon suorituskyvyn aikaan”, Centre for European Policy Studies (CEPS) johtaja Daniel Gros kirjoittaa analyysissään.
Gros on otsikoinut kirjoituksensa ”Saksan hegemonian loppu”.
Saksan toinen etu talouskriisien aikana on ollut suuri säästöaste. Sijoitukset ovat pehmentäneet kriisin vaikutuksia, mutta myös kasvattaneet huomattavasti Saksan poliittista valtaa. Eurokriisin kourissa tuskailleet maat tulivat riippuvaisiksi ennen kaikkea Saksan takaamasta taloudellisesta avusta kriisirahoitusmekanismien kautta.
Nyt Saksan poliittinen vaikutusvalta hiipuu kriisirahoituksen tarpeen väistymisen myötä. Nollakorkotasapainossa myöskään sijoitusten tuotot eivät ole päätähuimaavia.
Samoin kuin Suomella, Saksan vientiteollisuus on nojannut suurelta osin investointihyödykkeille. Kehittyvien talouksien, erityisesti Kiinan investointibuumin, hiipuminen hidastaa edelleen kasvua Saksassa. Etelä-Eurooppa hyötyy enemmän, sillä vientituotteet ovat enemmän kulutushyödykkeitä.
Minskin tekijä
Saksan yritykset ottaa poliittista johtajuutta Euroopassa eivät ole enää onnistuneet. Saksa oli keskeinen toimija Ukrainan tilanteen rauhoittamiseksi tarkoitetun Minskin sopimuksen aikaansaamisessa, mutta noudattamatta jääneellä sopimuksella ei ole ollut paljon arvoa.
Gros huomauttaa, että vaikka monet ovat yrittäneet korostaa Saksan johtajuutta siirtolaiskriisissä, tosiasiassa maa on itse vaikeuksissa kriisin kanssa, eikä se kykene vaikuttamaan siirtolaiskriisin taustatekijöihin.
”Saksa on nyt, ensimmäistä kertaa, tilanteessa, että sen pitää pyytää EU-kumppaneiltaan solidaarisuutta, kun se ei pysty ottamaan kaikkia tulijoita vastaan yksin”, Gros kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että Euroopan taloudellisen ja poliittisen voimatasapainon muuttumisella on suuri merkitys EU:n, ja erityisesti euroalueen toiminnalle.
Gros arvioi, että ilman Saksan painetta, euroalueen ja sen jäsenmaiden rakenteelliset uudistukset saattavat viivästyä. Myös Euroopan keskuspankki voi saada vapauden jatkaa määrällistä elvytystä pidempään, kun Saksan kyky painostaa keskuspankkia vähenee.
”Saatamme olla matkalla kohti vähemmän ”saksalaista” talouspolitiikkaa euroalueella. Vaikka se saattaa lisätä EU:n suosiota reuna-alueilla, se voi lisätä EU-jäsenyyden vastustusta Saksassa”.
