Lähes 80 vuotta vanhan Neuvostoliiton määräys on vaikuttanut siihen, että kymmenet sisällissodan muistomerkit ovat jääneet rapistumaan maa-alueille, joita ei omista kukaan. Asiasta kertoo Keskisuomalainen.
Yksi esimerkki on Jämsän Länkipohjassa sijaitseva neljä metriä korkea Pohjanmaan pyykki, joka pystytettiin vuonna 1938 Länkipohjan taistelussa kaatuneiden valkoisten muistoksi. Nykyään pyykki on huonossa kunnossa ja tarvitsisi remontointia, sillä vesi pääsee valumaan muistomerkin katosta sen rakenteisiin.
Ongelma on, että muistomerkkiä ja sen tonttia ei omista kukaan. Alueen omistanut ja muistomerkin rakennuttanut Lapuan rintamamiesyhdistys lakkautettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta vuonna 1945.
Virallisesti yhdistys on kuitenkin edelleen merkitty maa-alueen omistajaksi, vaikka sitä ei ole ollut olemassa 80 vuoteen. Nykylain mukaan asialle ei käytännössä voi tehdä mitään.
– Ei ole menettelyä, jolla tällainen omistajaton kiinteistö voitaisiin siirtää jonkun omistukseen, tiivistää johtaja Stefan Nåhls Maanmittauslaitokselta.
Tilanne on ongelmallinen, sillä pahoin rehevöitynyttä tonttia ja muistomerkkiä ei voi alkaa kunnostaa, jos tontin omistajaa ei ole. Epäselvää on myös, voitaisiinko toisen omistaman kohteen korjaukseen kerätä rahankeräyslain mukaan varoja.
Länkipohjan tapaus ei ole ainut laatuaan. Turun yliopiston poliittisen historian dosentin Mikko Uolan mukaan vastaavia omistajattomia sisällissodan muistomerkkejä on jopa 30–40 kappaletta.
Vapaussodan perinneliitto on toivonut, että Museovirasto alkaisi selvittämään vastaavien muistomerkkien omistukseen liittyviä epäselvyyksiä. Viraston mukaan sillä ei ole kuitenkaan resursseja tällaiseen projektiin.
Kun vastaavaa projektia ehdotettiin 20 vuotta sitten, Museovirasto totesi Uolan mukaan myös tuolloin, että varoja ei ole. Hän kuitenkin uskoo, että takana oli myös muita syitä.
– Ehkä myöskin jonkinlaisella yhteiskunnallisella asenteella oli vaikutusta siihen, että vastaus oli nihkeä, Uola arvioi.
Uolan mielestä viime vuosikymmeninä onkin ollut yhteiskunnallisesti hyväksytympää muistaa sisällissodan punaisia kuin valkoisia. Tämä on Uolan mielestä väärin.
– Tällaisista asenteista pitäisi kyllä päästä yli. Tapahtumista on kulunut yli sata vuotta ja tämä on kaukaista historiaa, Uola linjaa.
