Li Andersson puhalsi vasemmistoliitosta hetkeksi suuren. Minja Koskela saanee johdettavakseen protestiliikkeen, jolla on historiansa pienin ja arvaamaton eduskuntaryhmä.
Vasemmistoliitto teki eurovaaleissa unelmatuloksen, kolme meppiä ja 17,3 prosenttia äänistä. Menestys ei toistu kevään kunta- ja aluevaaleissa.
Puheenjohtaja Li Anderssonin lokakuussa päättyvä kausi puolueen johdossa vahvisti vasemmistoliiton ilmettä. Vasemmistoliitto on punavihreä liike, joka ei halua olla valtionhoitaja vaan vaihtoehto sosiaalidemokraateille ja vihreille.
Seuraajapörssin ylivoimaisen suosikin Minja Koskelan mukaan ”vasemmistoliitto on protestipuolue”. Sitä ei sanota ääneen, että vasemmistoliitto on myös populistinen liike.
Alkulämmittelyssä Koskela säikytti kehästä puheenjohtajaehdokkuutta harkinneen kansanedustaja Veronika Honkasalon. Samalla puolue välttyi linjavaalilta.
Varapuheenjohtaja Honkasalo oli vasemmistoliiton puoluejohdosta ainoa, joka vastusti Suomen liittymistä Natoon. Koskela puolestaan kertoi 2022 muuttavansa mieltään.
– Oma aiemmin kielteinen Nato-kantani on murroksessa, hän sanoi.
Koskela sai kuitenkin kilpailijan. Kuopiolainen kansanedustaja Laura Merisalo pyrkii puoluejohtajaksi. Ratkaisuun vaikutti se, että oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen jätti kisan väliin raskauden vuoksi.
Viherpesu on huuhdellut vasemmistoliitosta rasvan ja duunarit. Korpikommunistien perillinen on muuttunut naisvaltaiseksi aiempaa koulutetumman väen ja asutuskeskuksien puolueeksi.
Minja Koskelan valinta vahvistaisi mielikuvaa. Hän on helsinkiläinen tohtori ja kansanedustaja.
Koskela saisi johdettavakseen linjan ja jäsenistön lisäksi kannattajansa vaihtaneen vasemmistoliiton. Puolueen suosio on vahvinta Helsingissä, Varsinais-Suomessa ja enemmistökommunistien entisellä ydinalueella Oulun vaalipiirissä.
Koskelalla on tukku haasteita. Kukaan ei odota, että hänellä olisi Anderssonin erinomaista kykyä sietää paineita.
Suuri kysymysmerkki on eduskuntaryhmä, jonka iskukyky sai tuntuvan suoneniskun. Anderssonin lisäksi eturivistä europarlamenttiin lähtivät Merja Kyllönen ja Jussi Saramo.
Anderssonin tilalle eduskuntaan palasi Johannes Yrttiaho. Hän on Honkasaloa huomattavasti vaikeammin hallittava toveri.
Koko vasemmiston helmasynti on epämääräinen talouspolitiikka taantuman aikana. Kuinka paljon vasemmisto on valmis leikkaamaan julkisia menoja?
Koskelan on perehdyttävä talouteen, jonka osaaminen vaikuttaa keskeisesti puheenjohtajan uskottavuuteen. Iskulauseet ”mieluummin veroja kuin velkaa” kelpaavat vain uskovaisille.
Ero sosiaalidemokraatteihin on kuitenkin selvä sekä tyylissä että linjassa. Sdp tasapainoilee veronkorotusten ja leikkauksien välissä.
Puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) on tunnustanut asetelman. Hän haluaa johtaa hallituskelpoista puoluetta, joka ei voi sortua toistuviin populistisiin heittoihin ja takinkäännöksiin.
– Suurella puolueella on aina hiukan erilainen vastuu. Meillä ei ole mahdollisuutta toimia kuten vihreillä ja vasemmistoliitolla, Lindtman sanoi Helsingin Sanomissa.
Vihreille vasemmistoliitto on ikävä riesa. Vasemmalla seikkailevat vihreät eivät ole koskaan pystyneet päättämään, pitääkö puolueen tehdä porvarillista vai vasemmistolaista talouspolitiikkaa.
Talouden lisäksi vihreitä rasittaa se, että vasemmistoliitto haastaa vihreitä myös ympäristöpolitiikassa. Luonto ei ole enää vihreiden läänitys.
Tällä vuosituhannella vasemmistoliiton kannatus on ollut eduskuntavaaleissa laskussa. Vuoden 2023 vaaleissa puolue teki pohjanoteerauksen: 11 kansanedustajaa 7,06 prosentin ääniosuudella.
Verianin HS:lle tekemässä mittauksessa vasemmistoliittoa kannatti 10,1 prosenttia vastanneista. Se olisi mainio tulos eduskuntavaaleissa ja ensimmäinen kymmenen prosentin ylitys tällä vuosituhannella.
