Julkinen taloutemme on pakko hoitaa kuntoon. Kiitos hallitukselle, että oikeasti uskallatte tehdä vaikeita päätöksiä, joista ei vaaleissa palkita.
Julkisen talouden tila on todellakin erittäin Huono. Tilanne on sellainen, että se ei korjaannu nopeasti. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt on pakko tehdä jotain eikä vasta huomenna. Haluan kiittää nykyistä hallitusta ja pääministeri Petteri Orpoa ja valtiovarainministeri Riikka Purraa siitä, että hanskat on otettu käteen eivätkä ne ole hukassa. Olette pystyneet luomaan ohjelman, joka vastaa julkisen talouden haasteisiin, vaikka se ei kyllä ole vielä riittävä. On aivan selvää, että myös seuraavat hallitukset hallituspohjasta riippumatta joutuvat erittäin vaikeaan paikkaan julkisen talouden kanssa.
Valitettavasti olen, kun olen seurannut keskustelua, huomannut että oppositio ei tunnu ottaneen aivan tosissaan julkisen talouden haasteita ja sitä vaikeaa tehtävää mikä hallituksilla riippumatta puoluekannasta tulee tulevina vuosina olemaan. Toivottavasti tämä on väärä mielikuva ja oppositio onnistuu olemaan kovan talouden tekijöiden joukossa.
Talouden parantamiseksi on olemassa oikeastaan vain neljä keinoa. Yhden ollessa säästöt julkisissa menoissa, on toisena verotuksen kautta tämä tehtävä sopeutus. Nämä molemmat ovat erittäin vaikeita ja haastavia kaikille meille Suomen kansalaisille. Mutta tilanne vaatii että asiat on tehtävä ja meillä on edessämme useita niukkoja vuosia.
Veroja ei tule tällä hetkellä missään tapauksessa alentaa keneltäkään ja mielestäni hallituksen suurituloisille tekemät veronalennukset olisi peruttava. Ei ole oikeudenmukaisuutta, että vain pienituloisimmat kärsivät ja keski- ja pienituloiset maksavat tilanteesta eniten mutta suurituloiset eivät tunnu osallistuvan elintasoaan heikentävään tilanteeseen. Tämä luo epäreiluuden tunteen ja usein valitettavasti myös katkeruutta.
Veroista arvonlisäveron korotus oli erittäin tärkeä, välttämätön ja oikea päätös. Leikkausten osalta ehkä painotuksista voidaan olla eri mieltä eri puolueiden sekä poliitikkojen välillä, mutta kuitenkin leikkausten kokoluokka on oikea. Itse näen että tulevissa vaaleissa kaikkien puolueiden tulee kyetä sitoutumaan talouden kuntoon saattamiseen. Tämän tulisi olla seuraavien hyvinvointialue- ja kunnallisvaalien ohjelmien ja tavoitteiden perusta kaikilla puolueilla. Ilman sitä ja ilman muutamia raskaita vuosia vaikeutemme tulevat olevan lohduttoman pitkät. Talous on saatava sille uralle, että valtion budjetti on vähintään nolla eikä lisää lainaa oteta vaan vanhoja aletaan maksamaan takaisin. Toisin kuin mitä jotkut puhuivat, valtion julkinen laina on samanlaista kuin henkilökohtaisen laina siinä että molemmista pitää maksaa korot, kunnes lainat on maksettu takaisin. Ja korkokulujen tulee olla sellaisia, että ne eivät häiritse normaalia elämää.
Kaksi muuta tietä on myös toteuttava. Yksi niistä on julkisen sektorin huomattava tehostaminen siten, että pystymme tekemään samat asiat pienemmällä määrällä käsipareja ja kokonaisuudessaan pienemmillä resursseilla. On rohkeasti uskallettava ja otettava käyttöön kaikki digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet. Varsinkin sote sektorilla on vihdoin uskallettava katsoa totuutta silmiin. Ja käytävä läpi kaikki toimintatavat. Eli rohkeasti katsottava ne täysin uudelleen ja mietittävä, mistä löytyy säästöjä ja miten pärjätään vähemmällä henkilökunnalla tehden samat palvelut. Samalla pitää ratkaista muita ongelmia. Suomessa on erittäin voimakas pula esimerkiksi lähihoitajista ja muista terveydenhuollon työntekijöistä. Julkisella puolella yksi syy on, että julkinen sektori ei ole kilpailukykyinen yksityisen sektorin kanssa. Kun aina puhutaan palkasta, niin unohtuu, että julkisen sektorin työskentelytavat kuten esimerkiksi työvuorojen sopiminen ja joustavuus on aivan toisella luokkaa negatiivisesti kuin yksityisellä sektorilla. Eli julkisen sektorin pitää löytää työn suunnitteluun joustavuutta samalla tavalla kuin sitä on löydetty yksityisellä sektorilla.
On tosiasia, että tulevina vuosina Suomen hoivasektori ei pysty kilpailemaan palkoilla. Tällöin sen pitäisi kyetä kilpailemaan erittäin hyvillä työoloilla, työn joustavuudella ja mielekkäällä työllä. Koska jos taloudellinen tilanne jatkuu nykyisenä, on erittäin vaikea nähdä, että esimerkiksi hoivasektorille tulisi mitään merkittäviä palkankorotuksia lähivuosina, koska julkisen sektorin menoista iso osa syntyy henkilöstökustannuksista joihin palkankorotukset vaikuttavat aina nostavasti.
Neljäs asia on kuitenkin se oleellisin. 1990-luvun alussa olimme varmasti vaikeammassa tilanteessa kuin olemme nyt. Silloin kuitenkin uskottiin tulevaisuuteen varsinkin vuoden 1995 jälkeen ja lamassa löydettiin keinot, miten talous saatiin kasvuun. Kuten silloin, ilman talouden kasvua on täysin mahdotonta korjata Suomen julkista taloutta pitkällä tähtäimellä.
Nykyinen tilanne poikkeaa yhdessä asiassa voimakkaasti 1990-luvusta. Väestön ikääntyminen näkyy jo nyt ja ikääntymisen ongelmat ovat tulossa voimakkaasti vaikeuttamaan tulevaisuuttamme. Suomessa työssäkäyvien ihmisten osuus on laskenut ja tulee laskemaan voimakkaasti.
Koska meitä tulee olemaan vähemmän, on meidän saatava parempi lisäarvo kaikesta mitä tuotamme. Siksi koulutus on varmasti kaikkein keskeisin asia ja tärkein investointi tulevaisuuteen. Se on asia josta ei missään tapauksessa pidä leikata koska se heikentää mahdollisuuksia tulevaisuuden kilpailukykyiseen Suomeen. Tästä eteenpäin onkin kaikki tarkasteltava ikääntyminen edellä. Esimerkiksi on mietittävä, kumpi on parempi investointi tulevaisuuteen: samat rahat koulutukseen ja yliopistojen varoihin vai Turun tunnin junaan. On pohdittava kumpi vie tulevaisuudessa pidemmälle ja nopeammin.
Väestön ikääntymisen ja työikäisten määrän laskemisen johdosta RKP:n ja Anders Adlercreutzin esitys siitä että Suomi pitäisi kiinni nettomaahanmuuton pitämisessä vuodessa noin 40 000 ihmisessä on Suomen tulevaisuuden kannalta hyvin keskeinen. Ja on huomioitava, että nyt puhutaan työperäisestä maahanmuutosta. Tällöin Suomen työtä tekevän väestön osuus voisi edes säilyä samanlaisena kuin nyt. Tästä asiasta ei pidä tehdä ideologista vaan on katsottava faktoja ja realiteetteja siitä mitä taloutemme kasvu tarvitsee. Ja jos asiasta on eri mieltä, pitää olla ratkaisuesitys siitä miten työikäisten määrä saadaan säilymään. Eikä väistää kysymystä työttömien määrällä, koska työikäisten määrä kertoo huomattavasti enemmän tulevaisuudesta.
Työttömyys on ongelma, joka liittyy laskusuhdanteeseemme ja totta kai sekin on ratkaistava. Siihen tarvitaan työmarkkinoiden uudistuksia joita hallitus onneksi jo nyt tekee. Lisäksi oleellista on työvoiman liikkuvuuden lisääminen Suomessa ja suotautuen avoimesti lähtemisestä töihin muualle Eurooppaan. Tätähän tapahtui 1960-luvulla kun Suomesta lähdettiin suurin joukoin Ruotsiin töihin. Yhtenä hyvin radikaalina vaihtoehtona voisi olla työttömien työnhakualueiden voimakas laajentaminen esimerkiksi siten että alueita olisi vain viisi/kuusi koko Suomessa. Nykyinen tilanne tulee vaatimaan valmiutta muuttaa työn perässä. Ja se ei ole mikään uusi asia Suomessa.
Olen tyytyväinen siitä, että hallitus tekee työelämään uudistuksia. Vaikka osa niistä on vaikeita Suomen työelämä tarvitsee nämä uudistukset tulevaisuuden kilpailukykymme takia. Tämä on tärkeää, olemmehan me vientivetoinen talous, jolloin kotimaiset kustannukset ovat suoraan merkittävä tekijä sille mikä on meidän kilpailukykymme. Siksi itse kannatan vientivetoista palkkamallia koska palkkakustannukset ovat julkisella sektorilla niin merkittäviä, etteivät ne voi kestävästi nousta enempää kuin tärkeimmän tulo-sektorimme eli vientisektorin palkat. Lisäksi olen samaa mieltä RKPn kanssa siitä, että olisi tärkeää poistaa tarveharkinta. Tässä ihmettelen, että kokoomus ei ole voimakkaammin ottanut kantaa tarveharkinnan poistamisen puolesta koska se on asiaa ainakin aikaisemmin voimakkaasti ajanut. Ja nyt kun sitä voisi olla mahdollisuus peräännytään vähän seinän taakse. Nyt kokoomus ottakaa itseänne niskasta kiinni, ja pääministeri Orpo: hoida asia.
Tarveharkinnan poisto on minulle itselleni tärkeä sen takia että olen ollut hoivasektorin asiakas ja asunut palvelutalossa ja olen nyt saman palvelutalon johtokunnassa. Olen nähnyt sen kuinka suuri osa Suomessa lähihoitajista on saapunut meille ulkomailta. Ja sen että palvelutalossani uusista työntekijöistä lähes puolet on Filippiineiltä. Tämä ei ole luonut asukkaiden parissa minkäänlaisia ongelmia, vaan he ovat erittäin tyytyväisiä siihen palveluun mitä saavat filippiiniläisiä. Eli hoitavat työnsä täysin ammattimaisesti ja todella hyvin. Siksi hallituksen pitäisi miettiä onko järkevä päätös se, että Suomesta pitää poistua, jos ei ole löytänyt uutta työtä reaalimaailman kannalta aivan liian lyhyessä ajassa. Olisi tärkeää, että tänne tulevat ulkomaiset työntekijät jotka oppivat suomalaisen kulttuurin ja kieltä pysyisivät työmarkkinoidemme käytössä ja kutoutuisivat Suomeen osana työvoimaa myös tulevaisuudessa. Ulkomaisen työvoiman osalta tärkein asia on se, että meillä on erittäin hyvä kotoutusjärjestelmä, joka auttaa heidät sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja elämään. Lisäksi on tärkeää, että julkisuudesta varsinkaan poliitikot eivät käytä puheenvuoroja, joissa he pilkkaavat ulkomaalaisia työntekijöitä eivätkä arvosta heitä.
Yksi asia, jossa hallituksen täytyisi toimia nopeasti, ovat yrittäjyyden esteet. Joihin olen nyt törmännyt, kun aloitin työni Seurana Oy:ssä. Eli esimerkki tästä on Soteri-rekisteri jolle tehtävä jotain. Ei ole järkeä, että meillä on rekisteri, joka estää yritysten toiminnan ja talouskasvun luomisen. Koska se mitä me tarvitsemme, on lisää yrityksiä ja yrittäjyyttä. On turha puhua kasvusta, jos yhteiskunta samaan aikaan luo rekistereitä, jotka tekevät kaikkensa estääkseen talouden kasvua.
Lopuksi täytyy todeta, että seuraavat vuodet tulevat olemaan erittäin vaikeat meille kaikille. Mutta on tärkeää uskoa, että asiat ratkeavat kun hoidamme Suomen talouden kuntoon. Tällöin edessä on oikein tehtynä Suomi uudessa nousussa. Ja meille koittaa jälleen uudemmat lihavammat ajat.
