Tutkija Raita Merivirran mukaan vanhasta suomalaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta sekä lehdistä löytyy runsaasti esimerkkejä kulttuurisesta kolonialismista ja siihen kuuluvasta ”rodun” hierarkkisesta esittämisestä.
Tämä ilmenee hänen väitöskirjastaan, joka tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 13. syyskuuta.
Merivirta on tutkinut väitöksessään kulttuurisen kolonialismin, kolonialististen puhetapojen ja rodullistamisen ilmenemistä valituissa suomenkielisissä lapsille ja nuorille suunnatuissa lehdissä ja romaaneissa 1900-luvun alusta 1960-luvun alkuun.
Tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa Anni Swanin Australiaan sijoittuvaa kertomusta, Lappiin sijoittuvia nuortenromaaneja sekä Lasten lähetyslehden kuvauksia Owambosta nykyisen Namibian alueella.
Merivirta sanoo, että tutkimus pyrkii avaamaan keskustelua sekä tietoisen että tiedostamattoman rasismin ja kulttuurisen kolonialismin perinteestä Suomessa.
– Suomessa tuotettiin ja vastaanotettiin melko kritiikittömästi kolonialistisia ja rasistisiakin piirteitä sisältäneitä kulttuurintuotteita, lastenkirjallisuus mukaan lukien, Merivirta sanoo Turun yliopiston tiedotteessa.
– Tämän jäljet ovat pitkät ja yhä nähtävissä yhteiskunnassamme. Suomalaisen rasismin juurista ja kulttuurimme rasistisuudesta on tärkeä puhua rasismin kitkemiseksi.
Merivirta on myös englantilaisen filologian, erityisesti jälkikoloniaalisen kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen dosentti. Hän väitteli ensimmäisen kerran vuonna 2013 Melbournen La Trobe Universityssä intialaisesta englanninkielisestä kirjallisuudesta.
Suomalaisten väitetty viattomuus
Merivirta sanoo, että tutkimusaineistossa globaalin etelän kansoja on esitetty vahvasti rodullistetusti. Heidän kulttuurinsa näyttäytyvät yleensä eurooppalaista kulttuuria kehittymättömämpänä.
Lappiin sijoittuvissa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa erot ovat valtaosin kulttuurisia, ja perinteisen saamelaiskulttuurin kuvataan olevan katoamassa. Maanviljelyksen, kaivostoiminnan, turismin ja asuntolakoulujen kuvataan viitoittavan tietä moderniin ja olevan saamelaisten parhaaksi.
Väitöskirjassa pohditaan suomalaiseen väitettyyn kolonialistiseen poikkeuksellisuuteen ja viattomuuteen liittyviä käsityksiä. Lisäksi tutkitaan, kuinka suomalaisuutta on lasten- ja nuortenkirjoissa rakennettu valkoiseksi ja eurooppalaiseksi.
– Suomessa elää yhä vahvana käsitys, että suomalaiset eivät ole olleet osallisia eurooppalaiseen kolonialismiin, vaan ovat viattomia ja ehkä venäläisen kolonialismin uhreja, Merivirta sanoo.
– Tämä käsitys jättää huomiotta henkisen, kulttuurisen, tiedontuotannollisen puolen ja näiden vaikutuksen siihen, miten ”toisista” ajatellaan, minkälaisia käsityksiä heistä luodaan ja millaista tietoa heistä välitetään.
Tutkija kertoo, että kolonialistisella kuvauksella on tähän päivään asti ulottuvia vaikutuksia valtaväestön käsityksiin saamelaisista, heidän kulttuuristaan sekä muista etnisistä vähemmistöistä Suomessa.
Lisäksi kolonialistisilla ja rasistisilla kuvauksilla on Merivirran mukaan suuri vaikutus siihen, miten etnisten vähemmistöjen lapset ja nuoret näkevät ja kokevat paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Representaatioilla eli esittämäisen tavoilla – olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia – on suuri merkitys nuoren lukijan identiteettiin, Merivirta painottaa.
