FM, KM Jukka Keski-Filppulan mukaan julkisessa keskustelussa hyvinvointialueisiin ja kuntiin kohdistuvia kriisimenettelyjä lähestytään usein toisistaan erillisinä ilmiöinä. Väitöskirjatutkijan mukaan eteemme voi vuosikymmenen lopussa kuitenkin tulla tuplakriisejä eli tilanteita, jolloin yksittäiseen hyvinvointialueeseen kohdistuvan arviointimenettelyn lisäksi alueen kunnissa käynnistyy myös kunnallisia arviointimenettelyitä.
Keski-Filppulan oikeudenmukaisuuden maantieteen alaan sijoittuva väitöstutkimus tarkastelee Suomen valtiotilan ja oikeudenmukaisuuden välisen suhteen kehittymistä, jonka yhteydessä käsitellään myös kuntiin ja hyvinvointialueisiin kohdistuvia arviointimenettelyitä eli niin sanottuja kriisimenettelyjä.
– Samanaikaisten arviointimenettelyiden tuottamien seurausten ennakointi on hyvin haasteellista. Niiden välttämiseksi kuntien ja hyvinvointialueiden olisikin tärkeää kyetä ennakoiden uudistamaan perustehtävänsä toteutukseen liittyviä toimintaprosesseja sekä käytettävissä olevien etujen ja rasitusten, kuten taloudellisten resurssien ja palveluverkoston ylläpidosta aiheutuvien kustannusten, välistä tasapainoa, väitöskirjatutkija Keski-Filppula kannustaa.
Kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen on kuulunut Suomen valtion ydintehtäviin jo yli sadan vuoden ajan. Suomessa väestö ja taloudellinen pääoma ovat keskittyneet kaupunkeihin jo 1880-luvulta lähtien muun muassa kansalaisten asuinpaikan ja ammatinvalinnan kaltaisten perusoikeuksien käytön seurauksena. Tutkijat puhuvatkin keskittävän kehityksen hitaasta, mutta vakaasta etenemisestä.
Hyvinvointialueisiin ja kuntiin kohdistuvien arviointimenettelyiden toimeenpanot voidaankin Keski-Filppulan mukaan nähdä eräänlaisena peilinä, joka heijastaa laajempaa kuvaa Suomen valtion historiallisesta kehityksestä ja uudelleen muotoutumisesta.
Tutkija näkee tulevat vuodet myös mahdollisuutena maantieteen korostamien spatiaalisten eli tilallisten oikeudenmukaisuuskäsitysten uudistamiseen, joiden määrittely on aina ollut hitaan muutoksen kohteena.
– Niiden uudistaminen ei koske ainoastaan väestöään menettävillä hyvinvointialueilla ja kunnissa asuvia ihmisiä. Koska etenkin hyvinvointialueiden rahoitus määritellään valtiollisella tasolla, oikeudenmukaisuuskäsitysten uudistaminen koskee kaikkia kansalaisia.
Toisin sanoen, vaikka yksittäisten kuntien tai hyvinvointialueiden toiminta tai rakenteet voivat arviointimenettelyiden seurauksena muuttua, kuuluu kansalaisille edelleen oikeus yhdenvertaisiin kunnallisiin, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluihin, tutkija toteaa.
– Arviointimenettelyt voidaankin nähdä käytäntöinä, joiden avulla valtiovalta voi pyrkiä vahvistamaan kansalaisten yhteenkuuluvuuden tilaa ja perusoikeuksien toteutumista, Keski-Filppula muistuttaa.
Väitöstyössä on tutkittu muun muassa aiemmin kunnallisen arviointimenettelyn läpikäyneitä kuntia sekä hyvinvointialueiden suurimpia kaupunkeja.
Väitöstutkimus Oikeudenmukaisuuden maantiede: individuaatio, transformaatio ja perustuslaillinen lakimaisema tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 27.9.2024.
