Nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan asiantuntija ja ajatushautomo CEPA:n (Center for European Policy Analysis) vanhempi tutkija Edward Lucas toteaa Verkkouutisille, että valtavassa räjähdysvaarallisen aineen lastissa kulkeva, Venäjältä lähtenyt Ruby-alus on huolen aihe.
Verkkouutiset kertoi aiemmin tänään, että Ruotsissa viranomaiset järjestävät kriisikokouksia, koska laiva on suuntaamassa Norjan rannikolta Itämerelle ja Ruotsin rannikkoalueen läheisyyteen.
Laivan määränpääksi tällä hetkellä on ilmoitettu Liettuan Klaipeda, minne se saapuisi korjattavaksi aiempien myrskyvaurioiden takia. Laivan on kerrottu olevan ohjauskyvytön ja se on hinauksessa.
Edward Lucas muistuttaa, että yksi piirre hybridioperaatioissa on juuri moniselitteisyys.
– Vaikka tämä ei olisi laiva-pommi, se voisi olla, ja se on hälyttävää, Lucas sanoo.
– Tämän aluksen pitäisi palata takaisin Venäjälle! hän tiivistää viestissään Verkkouutisille.
Liettuan viranomaiset ovat aiemmin ottaneet sen kannan, ettei Ruby voi tulla satamaan, ellei sitä ole tyhjennetty 20000 tonnin ammoniumnitraattilastistaan.
Lasti voisi räjähtäessään aiheuttaa yhden ihmiskunnan historian suurimmista pamauksista, Iltalehti kertoo. Rubyn ammoniumnitraatin puhtaudesta ei ole tietoa, mutta maltillistenkin arvioiden mukaan lastin jysäys vastaisi 2100–2900 tonnin TNT-räjähdystä.
Helsingin yliopiston kemian osaston professori Timo Repo sanoo kuitenkin IL:lle, että muun muassa lannoitteiden raaka-aineena käytetty ammoniumnitraatti on rahtina stabiloitu muilla aineilla, eikä se ole räjähdysherkkää. Lisäksi vedessä se liukenisi.
Aluksen edesottamuksista on kerrottu aiemmin VU:n jutuissa 19. syyskuuta sekä 3. syyskuuta.
”Euroopassa on tuudittauduttu mukavuusalueelle”
Edward Lucas on kirjoittanut hybridiuhista tuoreessa CEPA-ajatushautomon artikkelissaan. Eurooppaan kohdistuu hyökkäys, eikä sillä ole antaa uskottavaa vastausta, Lucas arvioi.
Tutkijan mukaan Venäjä on testannut länttä 1990-luvulta alkaen lukuisin keinoin, naapureidensa alueiden valtaamisesta aina kyberhyökkäyksiin, sabotaasiin ja murhiin, lista on pitkä.
– Sen sijaan tehokkaiden vastatoimien lista on hyvin lyhyt. Mikään mitä Britannia, Yhdysvallat, Ranska, Saksa tai muut suuret länsimaat ovat tehneet, ei ole saanut Kremlissä aikaan ”auts”-reaktiota (tai Pekingissä, Teheranissa tai Pjongjangissa), joka saa näiden maiden hallinnon ajattelemaan tehneensä vakavan laskentavirheen. Joten he jatkavat, Lucas kirjoittaa.
Hänen mukaansa läntiset päättäjät eivät tätä tehottomuutta myönnä, vaan vetoavat sanktioihin, karkotuksiin sekä tehtyihin diplomaattisiin, sotilaallisiin ja muihin toimiin.
– Mutta onko mikään mitä olemme tehneet toiminut pelotteena uusia iskuja vastaan? Selvästi ei, koska niitä jatketaan.
Lucas suomii länsimaita siitä, että ne ovat jämähtäneet mukavuusalueelleen – ja tästä arkuudesta tietenkin kovimman hinnan maksaa Ukraina.
Samaan aikaan myös muualle Eurooppaan kohdistuu hyökkäys, vaikka tänne ei, ainakaan toistaiseksi, kylvetä liitopommeja ja ohjuksia, Lucas toteaa.
Hän mainitsee hybridiaggressiosta esimerkkeinä Tukholman lentokenttää häirinneet dronet, Suomen ilmailua vaikeuttaneen GPS-häirinnän, Venäjän sotilaallisen aktiivisuuden merenalaisten kaapelien lähellä ja useat kyberhyökkäykset, joista osasta ei ole edes kerrottu julkisuuteen.
Ei näihin ole vastattu, ”kiukkuisen lehdistötiedotteen” lähettäminen ei ole vastaus, Lucas huomauttaa.
– Ajattelepa, jos Norja julistaisi uusia rajoituksia Venäjän läsnäololle Huippuvuorilla, ja samaan aikaan Suomi kertoisi, että teknisten ongelmien vuoksi Venäjän vakoilukeskuksen (anteeksi, konsulaatin) toimintaa Ahvenanmaalla rajoitetaan, sekä rahoitusviranomaiset puuttuisivat Venäjään kytköksissä oleviin pankkeihin Kyproksella, Lucas maalailee ja jatkaa, että vielä parempi olisi, jos Britannia astuisi pois mukavuusalueeltaan ja alkaisi torpata Venäjän aggression mahdollistajia ja pakotteiden kiertäjiä saaden lopulta aikaan ”auts-reaktion” Moskovassa.
– Kaikki tämä on mahdollista, mutta silti epätodennäköistä. Länsimaat välittävät syvästi omasta turvallisuudestaan. Mutta eivät kuitenkaan riittävästi. Venäjä tietää sen. Me emme, Lucas päättää.
