Kun Venäjä aloitti vuonna 2022 täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan, brittiekonomisti Timothy Ash totesi, että Yhdysvaltojen ja Euroopan tuki Ukrainalle ei ole vain moraalisesti välttämätöntä, vaan myös taloudellisesti erittäin mielekästä.
Sota jatkuu edelleen, eikä Chatham House -ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa toimivan Ashin kanta ole muuttunut. Satoja tuhansia ihmisiä on hänen mukaansa kuollut tai haavoittunut siksi, että lännen Ukrainalle antama apu on ollut resursseihin nähden aivan liian vähäistä.
– Ukrainan tukemisesta aiheutuvat kustannukset ovat mitättömän pieniä suhteessa länsimaiden talouksien kokoon, niiden omiin puolustusbudjetteihin ja Venäjän laajempaan uhkaan, joka on vähentynyt – kiitos ukrainalaisten rohkeuden, Ash kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Ukrainan tappio aiheuttaisi hänen mukaansa länsimaille valtavia kustannuksia muun muassa puolustusmenojen kasvun, velkaantumisen, uusien pakolaisaaltojen ja lisääntyvän poliittisen epävakauden muodossa.
Länsimaiden tammikuun 2022 ja kesäkuun 2024 lopun välisenä aikana apua antaman avun arvoksi on laskettu yhteensä noin 185 miljardia euroa, mikä on Ashin mukaan vuositasolla alle 0,2 länsimaiden yhteenlasketusta noin 60 biljoonan dollarin bruttokansantuotteesta.
– Muistettakoon, että läntisten talouksien kokonaisvarallisuus on 15–30 kertaa suurempi kuin Venäjän riippuen siitä, mitataanko bkt:ta valuuttakurssilla vai ostovoimapariteetilla. Eikö lännellä siis ole taloudellisia voimavaroja Venäjän moninkertaiseksi lyömiseksi missä tahansa varustelukilpailussa, jossa Ukrainalle annetaan edellytykset tämän sodan voittamiseksi, Ash kysyy.
Kestämätöntä ruikutusta
Amerikkalaisten valitukset Yhdysvaltojen Ukrainalle antaman sotilasavun kustannuksista eivät ekonomistin mukaan kestä lähempää tarkastelua, sillä bkt:hen suhteutettuna USA:n antama apu on vasta 24. sijalla suhteessa muihin länsimaihin.
– Yhdysvalloissa osuus on vuositasolla noin 0,3 prosenttia bkt:sta, mikä on paljon jäljessä suhteessa Tanskaan (1,8 prosenttia), Baltian maihin (1,4–1,7 prosenttia), Suomeen (0,9 prosenttia), Ruotsiin (0,7 prosenttia), Britanniaan (0,5 prosenttia), ja jopa Saksaan (0,4 prosenttia), mutta juuri ja juuri Ranskan tasolla, Timothy Ash sanoo.
– Kokonaisuutena tarkasteltuna länsimaiden taloudellinen panos Ukrainan puolustuksen tukemiseen on pieni suhteessa Venäjän uhkaan, kuten myös suhteessa läntisten talouksien kokoon ja kokonaispuolustusmenoihin. Kyse on myös investoinnista omaan puolustukseen, sillä jos Ukraina voittaa tämän sodan, se tarjoaa länsimaille puskurin sotaisaa Venäjää vastaan, hän toteaa.
