Syyskuun alussa järjestetyt Venäjän paikallisvaalit eivät venäläistoimittaja Andrei Pertsevin mukaan tuottaneet merkittäviä yllätyksiä. Kaikki Kremlin hyväksymät kuvernööriehdokkaat tulivat valituiksi ja hallitseva Yhtenäinen Venäjä -puolue sai enemmistön alueparlamenteissa.
– Kremlin virkamiehet saattoivat ylpeillä ennätyksellisellä äänestysprosentilla, ja sähköisen äänestyksen käyttö Moskovassa takasi sielläkin lähes puhtaan voiton hallitusta kannattaville ehdokkaille, Vladimir Putinin hallintoa vastustavassa Meduzassa työskentelevä Pertsev sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Moskovassa oppositiopuolueet ovat perinteisesti menestyneet hyvin, mutta sähköinen äänestäminen tarjoaa uusia keinoja äänestäjien painostamiseen ja tulosten manipulointiin.
– Venäjän viranomaisilla on lukuisia keinoja vaikuttaa vaaliprosessiin. Niitä ovat muun muassa ei-toivottujen ehdokkaiden ehdokkuuden estäminen, valtion työntekijöiden painostaminen ja yritysten kehottaminen työntekijöidensä ohjeistamiseen, sähköinen äänestäminen, monipäiväiset vaalit ja vanha kunnon väärentäminen. Venäjän vaaleista onkin tullut yritystapahtuman kaltaiset. Vaikka ne saattavat näyttää ulkopuolelta vaaleilta, niillä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, hän toteaa.
Venäjän viranomaiset eivät Pertsevin mukaan enää edes yritä saada vaaleja näyttämään uskottavilta. He asettavat ehdokkaita, joilla ei ole poliittista kokemusta tai jotka tulevat muilta alueilta.
Esimerkiksi pieni Kremliä tukeva Vihreä vaihtoehto -puolue asetti saman ehdokkaan sekä Samaran että Tšeljabinskin alueiden kuvernöörivaaleihin, vaikka tällä ei ollut mitään yhteyksiä kumpaankaan paikkaan.
– Tietyissä tilanteissa järjestelmä ei kuitenkaan tuota toivottua tulosta. Pietarin nykyinen kuvernööri Aleksandr Beglov sai vain 59 prosentin kannatuksen, mikä on hyvin vaatimaton tulos venäläisillä nykymittareilla, Pertsev sanoo.
Näin tapahtui hänen mukaansa siitä huolimatta, että muut ehdokkaat olivat tuiki tuntemattomia ja tekivät tietoisesti kiistanalaisia aloitteita, kuten ulkomaisen musiikin ja muiden kuin sähköautojen kieltäminen sekä kaupungin nimeäminen uudelleen Leningradiksi.
– Vaikka Beglovilla oli kaikki keinot käytettävissään, viranomaiset eivät kyenneet petaamaan hänelle parempaa vaalitulosta epäsuosionsa vuoksi. Vologdan alueen kuvernööri Grigori Filimonov, jota haittasivat jyrkkä tyyli ja outo imago, sai myös vain 62 prosentin ääniosuuden, Pertsev toteaa.
Alueparlamenttivaaleissa Kremlin vaikutusvallan rajat näkyivät Pertsevin mukaan siinä, että kommunistit tulivat toiseksi kuudessa tasavallassa, vaikka niin ei ollut Kremlin vallanpitäjien mielestä missään nimessä tarkoitus tapahtua.
Vaalit osoittivat hänen mukaansa myös eliitin sisäisten erimielisyyksien voivan johtaa Kremlin otteen kirpoamiseen.
– Niin on toistaiseksi käynyt vain poliittisesti merkityksettömissä vaaleissa. Jos vastaava eliitin jakautuminen tapahtuisi korkeammalla tasolla, seuraukset olisivat kuitenkin arvaamattomat, hän huomauttaa.
